sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jääpiparkakkuja jouluiseen puutarhaan


Taisin jo viime kirjoituksessa toivotella hyvät joulut, mutta pakko vielä tässä näin pakkasten tultua kirjoittaa yhdestä ihanasta pihaideasta, joka löytyy saksalaisesta Landlust -lehdestä. Myös pihaa voi nimittäin koristella joulun tullen, eikä vain pelkästään valoilla tai lyhdyillä yms. Tässä tulee yksi idea pihan jouluiseen koristeluun, ja kyse on jääpiparkakuista. Mielestäni näissä on jotain niin herkän kaunista, että oli pakko kokeilla niiden tekemistä!

Tähän tarvitaan siis pakkasta, sillä koristeet tehdään vedestä, joka jäädytetään. Viime yönä oli pakkasta ensimmäistä kertaa hetkeen, joten pääsin vihdoin tekemään niitä. Pikakoristeet voisivat onnistua ehkä myös pakastimessa, mutta ne eivät säilyisi varmasti kauaa, jos pihalla on plus-asteita. Nytkin tuntuivat melkein sulavan käsiin, vaikka ulkona on muutama astetta pakkasen puolella. Viereisessä kuvassa lopputulos, ja aika hienoja niistä tuli, vaikka tuon tähden ylin sakara rikkoontuikin :)



Tarvikkeita tähän ovat: jokin laakea astia, esimerksi uuninpelti, vettä,  piparkakkumuotteja (mieluiten metallisia, piparkakut irtoavat niistä helpoiten), narua (teippiä).


Ensin laitoin muotit uuninpellille ja kaadoin niin paljon vettä,
että piparkakkumuotit täyttyivät suunnilleen puoleen väliin.
Laitoin muottien keskelle narua, ja teippasin narut
rullaksi muottiin kiinni, jotta ne eivät jäätyisi kiinni.

Sitten pelti muotteineen ulos yöksi. Aamulla irroittelin
piparkakut muoteista varovasti, ja huomasin etttä muovisten
(kuvassa punaisten) muottien piparkakut rikkoontuivat
herkästi. Suosittelen siis metallisia muotteja.
Kun piparkakut on irti, voi ne ripustaa
naruistaan mihin nyt pihallaan sattuu haluamaan.
Itse laitoin puuhun roikkumaan (ylin kuva).

Ja näin pihallekin on saatu joulun tuntua. Nyt toivotan uudestaan
Rauhallista Joulua ja Riemukasta Uutta Vuotta 2015! *<:o)



maanantai 15. joulukuuta 2014

Ruusut pakkauspaperista

Kun on tehnyt yhdestä kierrätysmateriaalista joulukoristeita, sitä alkaa miettiä, että mistäs muusta niistä voisi tehdä.. Eli siihen hurahtaa ihan täysin! Nyt olen tehnyt niitä siis jo sanomalehdestä ja kinkun paistamiseen tarkoitetusta alumiinipaperista. Ja tässä tulisi vielä yksi idea :D Menee kyllä nyt ihan ohi pihailusta nämä blogitekstit... Laitetaan joulun piikkiin!

Kolmansiin (ja toivoakseni myös viimeisiin) koristeisiin sain idean, kun mietin mitä voisin tehdä ostamani lasiastian mukana tulleille pakkauspapereille. En tiedä, mistä idea ruusuihin tuli, aloin kai vain taittelemaan paperia, ja sitten siitä syntyi sellainen. Tämä ohje on ihan omasta päästäni, vaikka varmasti jostain tähänkin löytyisi oikeaoppinen tekotapa. Ripustin ruusujakin mustikanvarpuihin, vaikka ajatuksena oli taas kuusenkoristeet. Ne kuitenkin näyttävät hyvältä mustikan paljailla oksilla.



Tässä ohje kuvineen:

Ruusuihin tarvitaan vain jotain ohutta paperia (minulla siis
kaupasta tullutta pakkauspaperia) sekä rautalankaa.
Paperista leikataan sopivan pituisia ja levyisiä
 suikaleita, minulla tuossa leveys ehkä n. 10 cm, pituus ehkä n. 40 cm.
. Kannattaa leikata molemmat reunat tasaisiksi, näin kääriminen
helpompaa. (Kokeilin nimittäin myös aaltoilevalla
reunalla, eikä onnistunut niin hyvin)
Sitten aloitetaan käärimään (tai pyörittämään).
Kääriminen tapahtuu niin,
että paperia pyöritetään kierroksiksi sormien välissä siten,
että paperiliuskan toinen pitkä sivu on
koko ajan löysällä ja toinen sivu kerätään mytyksi
sormien väliin.
 Paperiliuskan 
alkupää jää ruusun keskustaksi, 
joten se kannattaa kääriä aika tiukaksi.

Paras tulos tulee, kun tekee käärimisen aikana
paperiin hieman aaltoja, silloin löysäksi jäävästä
 reunasta tulee elävämpi.

Kun liuska on kääritty loppuun, sidotaan mytyksi
 jäänyt reuna kiinni rautalangalla. Rautalankaan jätetään
 pienet "hännät", joilla ruusu voidaan sitoa
kiinni esim. joulukuuseen.

Tällainen se on sitten valmiina :)


Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!






perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulukoristeet kinkun paistopaperista


Toisen jouluisen askarteluvinkin näin Strömsössä tässä jonain sunnuntaina, ja se oli mielestäni niin hauska idea, että oli pakko kokeilla itse. Tähänkään minulla ei ollut ohjetta, sillä Strömsön nettisivuilla sitä ei ollut (ainakaan otsikoiden perusteella), ja ohjelmassakin näin vaan valmiin koristeen. Mutta eipä tuo haittaa, sillä näitä oli helppo tehdä ilman ohjettakin. 

Nämäkin koristeet ovat kierrätysaiheisia, sillä tein ne kinkun paistamiseen tarkoitetusta alumiinipaperista. Rullassahan on 2 m paperia, ja sitä kaikkea tuskin tarvitsee kinkulle, joten tässä vinkkiä, mitä tehdä loppupaperille! Strömsössä koristeet ripustettiin mustikanvarpuihin, ja se oli aika hienon näköistä, joten tein samoin. Suunnittelin myös tekeväni muutamaa erikokoa, ja sitten ripustaa niitä joulukuuseen sanomalehtisydämien kaveriksi. Tässä kuitenkin nyt vain yhtä kokoa. Näihinhän voisi halutessaan laittaa vaikka tiu'un sisälle, jolloin ne helisisivät ihanasti, aina kun koiran häntä tai lapsen käsi huiskahtaa ohi :)




Näin minä tein:
Koristeisiin tarvitaan kinkun paistoon tarkoitettua
alumiinipaperia (tai sitten esimerkiksi
askartelukaupasta saatavaa askartelufoliota).
 Lisäksi neulaa ja lankaa ripustamista varten,
sekä jokin pyöreä esine, esim. hillopurkin kansi,
muodon piirtämistä varten.

Aloitin niin, että ensin leikkasin suunnilleen hillopurkin
 kannen kokoisen palan alumiinipaperista,
jotta ympyrän leikkaus myöhemmin onnistuu paremmin.
Sen jälkeen piirsin kannen avulla ympyrän paperille.
Näitä pystyi helposti leikkamaan monta yhdellä kertaa,
eli leikkaa monta kannen kokoista palaa, laittaa
ne päällekkäin, piirtää vain
päällimmäiseen ympyrän, ja sitten sen mukaan leikkaa
kaikki yhtäaikaa.

Leikkasin ympyrän hieman spiraalimaiseen muotoon, jotta
myöhemmin reunan taittaminen helpottuisi. Ympyrään
leikataan myös halkio suunnilleen keskikohtaan
asti, jotta paperista saadaan taiteltua kartio.

Kartioksi taittaminen tapahtuu niin, että ympyrän
kapeammaksi leikattu osa kiertyy sisäpuolelle, ja
ulkopuolelle jää leveämpi osa. Leveän osan ylijäävä
reuna taitetaan sitten sisäänpäin kapeamman osan päälle,
ja näin koriste pysyy kasassa.

Sitten pujotellaan neulan avulla lanka kartion yläpäähän.
 Halusin tehdä näistä vähän rouhean ja itsetehdyn näköisiä,
mutta alareunasta saa kyllä siistinkin, jos haluaa. Lisäksi, jos
kartion ulkoreunan kiinnittää liimalla, tulee ulkonäöstä
vielä siistimpi.

Sitten vain roikkumaan :)






torstai 11. joulukuuta 2014

Joulusydämet sanomalehdestä

Koska pihalla ei tapahdu tällä hetkellä oikeastaan mitään mielenkiintoista (paitsi pihojen jouluvalot, joihin en aio nyt puuttua), ja joulu jo kolkuttelee ovella, niin ajattelinpa laittaa tähän yhden askarteluohjeen hauskoista, kierrätysaiheisista koristeista, joita kokeilin tehdä. Materiaaleina tässä on vain sanomalehtiä, niittejä sekä lankaa, muita tarvikkeita ovat nitoja ja neula.

Tein siis tällaisia sydämiä, ja ainakin omasta mielestäni niistä tuli aika hauskannäköisiä. Ajatus tähän lähti siitä, että mietin mistä saisin meille uusia joulukuusen koristeita. Keksin, että jospa tekisinkin niitä itse, ja netissä hetken pyörittyäni näin kuvan näistä. En siis tiedä miten ne oikeasti kuuluisi tehdä, mutta minulta onnistui alla olevan ohjeen mukaan. Nyt ne odottavat joulukuusta tuollaisessa karahkassa roikkuen :)


Tässä ohjeet kuvien kera:
Sanomalehdestä leikataan tasapaksuja, kahden pituisia
 liuskoja, joista pidemmät tulevat sydämenmuotoon.
Lyhyemmät toimivat keskikappaleena, johon
 pidemmät nidotaan kiinni.

Langaksi ja neulaksi käyvät varmaan ihan
mitkä tahansa, minulta löytyi kaapista tuollaista
paksua villalankaa, joten käytin paksua parsinneulaa,
johon langan saa pujotettua.


Ensimmäinen vaihe on ottaa yksi keskikappale, ja asettaa sen
toiseen reunaan molemmille puolille esimerkiksi neljä pidempää
liuskaa. Pitkien liuskojen lukumäärä riippuu siitä,
 kuinka tiheän sydämen haluaa. 
Kun liuskat on aseteltu paikoilleen,
 niitataan ne kiinni toisiinsa.
Sen jälkeen käännetään kukin pitkä liuska yksitellen
keskikappaleen toiseen reunaan kiinni, niin että pitkät liuskat
muodostavat erikokoisia sydämen puolikkaita
(lopulta sydämiä) kuvan osoittamalla tavalla.

Kun liuskat on saatu käännettyä, kannattaa hieman sommitella
ja katsoa, että sydämien puolikkaista tuli
ainakin suunnilleen tasaisia sydämiä.
Kun sydämet on halutunlaisia, niitataan ne taas kiinni.

Sitten otetaan lankaa ja neula...

..ja pujotetaan se suunnilleen sydämen yläreunan
keskivaiheilta läpi.

Sitten tehdään sydämen sisään jäävään
päähän solmu, jotta naru kiinnittyy..

..vedetään solmu kiinni lävityskohtaan, ja tehdään
toiseen päähän lenkki, josta sydämen voi ripustaa.
Valmis!




keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Bosco Verticale - parvekepuutarhojen kuningas?

Taloussanomissa uutisoitiin eilen Italiaan rakennetusta tornitalosta, Bosco Verticalesta, joka on valittu maailman kauneimmaksi tornitaloksi. Talo on maisema- ja puutarhasuunnittelun kannalta mielenkiintoinen, sillä sen julkisivussa kasvaa 800 puuta ja 14 000 kasvia. Bosco Verticale tarkoittaakin suomennettuna pystysuunnassa kasvavaa metsää. Uutisen voi lukea täältä, jos haluaa tutustua tarkemmin. 

Talon kasvillisuus on suunniteltu mm. vähentämään melusaastetta, sitomaan kaupungin savusumua ja tuottamaan happea. Näiden lisäksi kasvillisuus auttaa hallitsemaan talon sisäisiä lämpötiloja niin kesällä kuin talvellakin.

Vaikka talo näyttääkin aika hassulta ja erikoiselta, on siinä saatu hienosti ratkaistua nykyaikaisia kaupungistumisen ongelmia. Ympäristöongelmien hallinnan lisäksi tässä saadaan hauskalla tavalla vihreytettyä varsinkin isoille, tiiviisti rakennetuille kaupungeille ominaista harmaata ulkomuotoa. Onhan toki tällaisia parvekepuutarhoja ollut nähtävillä pitkään, mutta tuossa mittakaavassa en ainakaan minä ole törmännyt.

Yksi talon arkkitehdeistä puhuu sivuillaan (josta löytyy lisää kuvia talosta) kaupunkiympäristön uudelleen metsittämisestä ja biodiversiteetistä yms. Se saakin miettimään, miten luonnon monimuotoisuuteen oleellisesti kuuluva eläimistö on otettu talon suunnittelussa huomioon. En löytänyt oikein mitään mainintaa tästä. Linnut eivät varmaankaan ole tervetulleita pesimään puihin? Entä muut otukset? Onko se silloin todellista biodiversiteetin luomista, jos siitä jätetään jokin osa-alue kokonaan pois tai huomiotta? Muuten hyvä suoritus.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Talviturinoita

Taas on se aika vuodesta, kun kaikki ympärillä on vain harmaata, harmaata ja harmaata... Tai no, nyt on kyllä lunta, mutta maanantaiksi oli taas luvattu vesisateita, joten eipä tuo valkoisuus kovin kauaa taas kestä. Silloin ei kuitenkaan auta muu, kuin pihalla ollessa keskittyä niihin ei-harmaisiin asioihin. Jos niitä on siis sinne istuttanut. Pihalle saa tuotua väriä istuttamalla sinne esimerkiksi ikivihreitä havu- ja lehtikasveja. Vihreyttä löytyy niin puista, pensaista kuin perennoistakin, omalla pihallani kasvaa havuja, rhodoja ja perennoista esimerkiksi herttavuorenkilpeä ja pikkutalviota. Tällaisten kasvien koristeellisuus ei tietenkään perustu pelkästään vihreyteen, vaan myös siihen, että lumi kerääntyy paremmin lehtien ja havunoksien päälle, ja ilmiö saa maiseman näyttämään myös lumisena paremmalta. Eihän pelkkien oksien päälle paljoa lunta kerrykään, vain muutamina päivinä talven aikana maisema näyttää sellaiselta ihanalta ihmemaalta.

Kun havujen ym seuraan istuttaa marjoja tai muita sellaisia tuottavia puita tai pensaita, on vaikutelma hieno, kun talvella pensaikosta pilkistää mustien, punaisten tai valkoisten pilkkujen kirjo. Lisäksi tylsät ja yksitoikkoiset oksat saavat aivan uudenlaisen ilmeen, kun niissä roikkuu marjaterttuja siellä täällä. Marjojenkaan koristeellisuus ei rajoitu pelkästään oksien elävöittämiseen, vaan ne ovat ihania myös lumisena aikana, keräten kauniit lumihuput päällensä. Marjovien kasvien hyöty ei tietenkään ole vain koristeellisuudessa, vaan ne ovat monen linnun ruokaa talvisaikaan.



Kivikasa, jonka aiemmin kesällä kokosin pihallemme, on myös saanut  kauniin lumiharson päällensä. Se on hienompi, kuin edes etukäteen ajattelin, ja näin ollen myös muulla kuin kasvillisuudella voidaan pihalle saada talviaikaan mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tietysti ilman lunta tuo kasa on vain sitä samaa harmaata kuin kaikki muukin, mutta pienikin lumipyry elävöittää sen heti hauskaksi möhkäleeksi. En toki tiedä, miltä se sitten näyttää kunnon lumipeitteen alla, onko se sitten vain tylsä valkoinen kasa, keskellä tyhjää kukkapenkkiä.

Pihaa voi tietysti piristää samalla tavalla kuin kesällä, ostamalla kauden kukkia. Talvella toki kirjo ei ole niin laaja kuin kesäkukkavalikoimat, mutta esimerkiksi kanervista ja havuista saa helposti tehtyä kauniita istutuksia. Eikä talviseen maisemaan mielestäni kyllä edes sovi mikään kauhean monimutkainen hössötys, yksinkertaisuus antaa usein paljon enemmän. Aiemmin en ole kanerviin tms. sortunut, mutta tänä vuonna ostin yhden, kun oli niin kauniin värinen. Se roikkuu ulko-ovemme pielessä, toivottavasti se myös kestää. 
 
Tässä näistä talvisista asioista kirjoitellessa hoksasin, että tämähän on aivan väärä ajankohta kirjoittaa tai edes ajatella näitä asioita. Nythän asialle ei voi mitään tehdä, jos pihalla ei ole mitään mikä antaisi ilmettä lehdettömälle pihalle. Näitä asioita pitäisi miettiä kesäaikaan, kun asiaan on mahdollista vaikuttaa, ja istuttaa erilaisia ikivihreitä kasveja. Olisi ehkä fiksua ottaa nyt valokuvia pihalta, jotta saisi mahdollisimman hyvän käsityksen pihan talvisesta ulkonäöstä. Sitten ensi keväänä voi kaivaa kuvat esiin, ja alkaa miettiä, mitä asialle voisi tehdä, jotta ensi talvena asiat olisivat paremmin.


Jos harkitsee omalle pihalle pihasuunnitelmaa, miksipä ei siinäkin talvikuvat olisi hyödyksi. Tosin, paras aika suunnitella piha on talvi, joten se taitaa olla niin päin, että pitäisi ottaa paljon kesäkuvia. Vaikka itse olen kyllä sen kannalla, että pihasuunnitelman pitäisi olla yli puolen vuoden projekti kokonaisuudessaan. Kesällä olisi ensin pihan olemassa olevan kasvillisuuden inventointia ja kasvuolosuhteiden tarkastelua, ja sitten syksyllä ja talvella olisi uuden suunnitelman vuoro. Näin saataisiin mahdollisimman tarkkaan valittua juuri kyseessäolevalle pihalle sopivat kasvit. No, menipäs nyt vähän asian vierestä. Mutta ajatus on kuitenkin se, että kesällä talvikasvien suunnittelua ja talvella kesäisen pihan suunnittelua.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Piha koiralle

Näin koiranomistajana tulee aina välillä pohdittua koiralle tärkeitä asioita, ja yksi niistä asioista on piha. Millainen piha olisi koiralle paras, iso vai pieni? Millaisia elementtejä sieltä tulisi löytyä? Tarvitseeko koira varsinaisesti pihaa ollakseen tyytyväinen? No nämähän ovat tietysti aina riippuvaisia yksilöstä: koiran koko, aktiivisuus ja luonne vaikuttavat. Myös eri rodut saattavat kaivata esimerkiksi enemmän liikuntaa kuin toiset. Meidän yksilö on sellainen, että kaikki haistelu ja etsiminen kiinnostaa, ja jos haluat sen kanssa lähteä hikilenkille, niin turha luulo: sitä saa raahata perässä!

Aina puhutaan, että iso koira tarvitsee paljon tilaa ympärilleen. En ole tässä asiassa aivan samaa mieltä. Siitä toki olen, että koira tarvitsee liikuntaa, tekemistä ja lenkitystä päivittäin, mutta iso koira voi olla tyytyväinen myös pienellä pihalla tai vaikka parvekkeella. Eihän pihan tarvitse olla koiralle se kaikkien päivän aikana kerääntyneiden hosu-energioiden purkupaikka. Sen voi tehdä kyllä lenkilläkin. Piha voi olla enemmänkin koiralle paikka, jossa tutkia maailmaa rauhassa, ilman remmien ja hihnojen vaikutusta. Meidän murre esimerkiksi oli tyytyväinen asuessamme kerrostalossa, kun pääsi parvekkeelta katselemaan alapuolella kulkevia ihmisiä ja koiria. 

Siinä onkin yksi tärkeä näkökohta koirapihalla (tai -parvekkeella): koiran täytyy saada nähdä ympärilleen. Tästä toki on eroavia mielipiteitä, mutta olen ainakin meidän koiramme kohdalla huomannut, että mitä enemmän se saa katsella ympärilleen, sitä tyytyväisempi se on. Tosin tässä pitää huomioida se, että koiralla täytyy olla myös paikka johon piiloutua, esimerkiksi pensasrykelmä tai vaikka kasa kiviä. Liian avoin paikka saattaa ahdistaa koiraa. Näkemisen ei tietenkään tarvitse tapahtua aivan pihan reuna-alueilta, jolloin ohikulkijoiden ei tarvitse pelästyä haukkuvaa koiraa, mutta esimerkiksi joku iso kivi (tai pienellä koiralla pienempi kivi) vaikka pihan keskellä tuo jo hyvän katselupaikan, ja lisäksi se toimii myös pihan katseenkiinnittäjänä.

Se on tietysti toinen asia, miten koiran kulkemisen aidan viereen estetään, sillä aika tiheäkin kasvillisuus tallaantuu kyllä koiran alta, jos on oikein innokas tapaus kyseessä. Ehkä esimerkiksi jokin korkea istutusallas voisi toimia tässä, mutta siinäkin on vaarana, että koira pääsee hyppäämään siihen päälle. Tai sitten todella tiheä pensasistutus, joka suojataan jollain suoja-aidalla, kunnes se on kasvanut tarpeeksi. Joku voisi tietysti yrittää koulutuksen keinoin opettaa koiransa olemaan menemättä sinne, mutta jos jotain tarpeeksi mielenkiintoista menee aidan toisella puolella, meidän maailman kovapäisin koira ei kyllä tuollaiselle korviaan lotkauttaisi. Itse olen päätynyt siihen, että puuaitamme vieressä kulkee noin puolen metrin levyinen kaistale vapaata kasvillisuutta, joka sitten ajan myötä kuluu poluksi koiramme tassujen alta. Näin istutetut kasvit pysyvät kutakuinkin ehjänä, eikä minun tarvitse olla koko ajan karjumassa koiraamme pois aidan vierestä (ohikulkijat saattavat katsoa hieman kummeksuvasti...). Siinä voisi olla myös jonkinlainen kiveys, joka estäisi aidan vierustan kaivamisen. 

Ja ideaalipiha koiralle tietysti olisi, jos siellä saisi kaivaa! Olen aika monta kertaa maininnut, että minulla on sellainen pieni kaivuri-apuri aina puutarhahommissa mukana. Kaivaminen ei vaan ole niin mieluisaa meille muille pihan käyttäjille, kuin tuolle apurille. Pitäisikin tehdä pihaan joku pieni kolkka, joka olisi koiran oma valtakunta. Siellä olisi puita ja pensaita, ja kiviä joille hyppiä, ja siellä saisi kaivaa vapaasti! Muta tai hiekkakaan ei olisi pahitteeksi, koska siinä on ihana piehtaroida. Se olisi vähän niinkuin koiran oma leikkikenttä :)

Tai pitäisiköhän nyt vaan raahautua koiran kanssa sinne metsään......

Jos tätä lukee joku toinen koiranomistaja, olisi hauska kuulla kommentteja koirille tärkeistä piha-asioista.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Kukkasipulit osa 2


Onneksi maa suli tänään sen verran, että sain kukkasipulit kaivettua maahan. En sen tarkemmin miettinyt mihin niitä laitan, kunhan kaivelin niille kuoppia ympäri kukkapenkkejä ja pensaiden alustoja. Pääasia, että keväällä kukkivat. Sen verran tosin tähtäilin, että ne näkyvät olohuoneemme ikkunasta. Yleensä kukkasipuleita kai kannattaisi istuttaa esimerkiksi perennojen väliin, jolloin sipulikukkien kuihtuneet lehdet jäävät kesällä piiloon. Pieniä sipulikukkia voi istuttaa myös nurmikolle, mutta silloin ruohonleikkuussa on odoteltava siihen, kunnes sipulikukkien lehdet ovat lakastuneet. Pidän itse myös puiden alla olevista sipulikukkarykelmistä.

Sipulien istutuksen lisäksi tuli pieni lisähomma tälle päivälle: piti täyttää pari kuoppaa, jotka tuo meidän karvaturri ehti omien hommieni aikana kaivaa.. Mutta näiden toimien myötä on piha vihdoin saatu talvikuntoon. Nyt vain täytyy toivoa, että pakkaset eivät ihan heti tule takaisin, jotta sipulit ehtivät vielä juurtua!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kukkasipuleita

Tällainen projekti olisi vielä tälle syksyä odottamassa, eli tulppaani-sipulien istutus. Olen vain jostain syystä tänä syksynä kaikkien näiden puutarhajuttujen kanssa niin myöhässä, että en tiedä saanko näitä sipuleita enää maahan! Tai jos saankin, niin ehtivätkö juurtua. Sipulikukkien istutus on kyllä yhtä pelailua ajan kanssa, sillä ne pitäisi istuttaa ennen maan jäätymistä, mutta liian aikaisinkaan ei saa istuttaa, sillä ne voivat lähteä kasvuun, ja tämä heikentää esimerkiksi kukintaa. 

Koko viime viikon asteet olivat miinuksen puolella, nollan tuntumassa tosin, ja tästä syystä maa on jäätynyt oikein kunnolla. Vaikka nyt onkin pari päivää ollut reilusti plussa-asteita, ei maa ole sulanut sen vertaa, että olisin saanut kaivettua sipulit maahan. Sipulien istutussyvyyshän on kolme kertaa sipulin koon verran (eli tulppaaneilla n. 10-15 cm), ja olen saanut noin sentin syvyydeltä kaivettua... Ei hyvä. No, jospa huomenna taas yrittäisin, kun näiden kelien pitäisi vielä jatkua, ja toivon mukaan maa sulaisi edes sen verran.

Miten sitten sipulien istutus keväällä? No, se ei välttämättä ole huono idea, mutta tulppaanin (ja esimerkiksi narsissin ja krookuksen) sipulit tarvitsevat viileän kauden kukkiakseen, joten sille kesälle on varmaankin turha sitä kukintaa odotella. Tähän avuksi tulee kuitenkin kellari tai muu tila, jossa on pimeää ja +9 astetta lämmintä. Sipulit istutetaan ruukkuihin kuohkeaan hiekkapitoiseen multaan, ja niiden annetaan olla rauhassa noin kolme kuukautta. Tämän pitäisi korvata talven luonnossa suoma kylmäkäsittely. Ennen ruukkuihin istutusta sipulit tulee säilyttää kuivassa, viileässä ja ilmavassa paikassa, jotta ne eivät homehdu. Talvikauden jälkeen sipulit alkavat versoa, ja tällöin ne tulisi siirtää valoon. Kun maa keväällä sulaa voi sipulit istuttaa maahan tai jättää ruukkuihin.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Siementen kylväminen

Nyt pääsin vihdoin siihen hommaan, jota olen tässä jo jonkin aikaa odotellut: siementen kylvöön. Syksyllä kylvämisessä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä verrattuna kevääseen. Ainoa ero taitaa olla, että jos syksyllä kylvää siemeniä, jotka vaativat kylmäkäsittelyn, itävät ne vasta keväällä. Näin minä homman hoidin:

1. Kaadoin siemenet pussista pieneen lasten ämpäriin. Viereisessä kuvassa näkyy "kasa", joka siitä siitä tuli. Aivan mitätön määrä! Ja tämän pitäisi riittää vaikka kuinka monelle neliölle. Sekoitin siihen muutaman desin hiekkaa (voidaan sekoittaa myös esimerkiksi sahanpuruun), jotta kylvöksestä saadaan tasainen.

2. Haravoin lehdet pois kylvöalueelta, ja tarkastin vielä kerran, että alue on kunnossa kylvöä varten. Muutaman kuopan (=koira!!!) jouduin tasoittelemaan, muuten kaikki oli kunnossa. Sen jälkeen lähdin ämpärin kanssa heilumaan, eli otin ämpäristä aina kourallisen siemen-hiekka-seosta ja heittelin sitä ympäri kylvöaluetta. Alue on niin pieni, etten alkanut tehdä varsinaista ristiinkylvöä, jossa kylvöseos jaetaan kahteen osaan, ja toisella kylvökerralla kuljetaan kohtisuoraan edelliseen kylvösuuntaan nähden. Yritin vain tihrustella, että suunnilleen tasaisesti se levittyisi.

3. Tästä vaiheesta löysin hieman ristiriitaista tietoa. Joidenkin lähteiden mukaan kylvön jälkeen maa kuuluisi haravoida kevyesti ja jyrätä, ja sitten toisten lähteiden mukaan maa jätetään kylvön jälkeen rauhaan, perusteluna esimerkiksi että siemenet vaativat valoa itääkseen. En ole koskaan kylvänyt tällaista siemenseosta, joten päätin kulkea kultaista keskitietä. En haravoinut maata, mutta hieman tiivistin sitä. Jyrää minulla ei ole, joten kevysti tallasin jaloillani kylvöaluetta.

4. Erään lähteen mukaan pienet kylvöalat voi peittää kasvuharsolla, joka auttaa itämisessä esimerkiksi pitämällä maan kosteana. Tässäkin tietysti tulee sitten se valokysymys, että jos siemenet vaativat valoa itääkseen, niin miten tuo kasvuharso sitten vaikuttaa? Harsoa minulla ei nyt ollut, joten päätin haravoida kevyen kerroksen syksyn lehtiä siementen päälle. Ajattelin tässä myös ihan käytäntöä, että jos ei tule kovin lumista talvea, niin siemenet saavat jonkin verran noista lehdistä suojaa, ja sitten kun täällä pihalla asustaa myös nuo meidän piski ja ipana, niin ehkäpä nuo lehdet suojaavat siemeniä myös niiltä.. :) 

Ajattelin kyllä sitten keväällä haravoida nuo lehdet pois juuri tuon valo-tekijän takia. Ehkä sitten seuraavana keväänä lehtiä voisi jättää paikalleen, mikäli tuntuu että kasvit vaatisivat lisäravinteita (vaikka ei pitäisi, sillä ne on valittu nimenomaan tälle kasvupaikalle sopiviksi). Toisaalta taas kun miettii luontoa, niin sinnekin ne siemenet tippuvat lehtien sekaan, eikä kukaan paranna niiden valo-olosuhteita, niin mikseivät ne pihalla lähtisi lehtien alla ihan yhtä hyvin kasvuun?

Kaikenkaikkiaan jäi hieman sellainen epäileväinen olo, että onnistuikohan tuo kylvö nyt ihan suunnitelmien mukaan. Hassua, vaikka sitä on töidenkin puolesta esimerkiksi juuri nurmikkoa tullut kylvettyä moneen otteeseen. Onneksi keväällä voi sitten kylvää uudestaan, jos kasvit tuntuvat lähtevän huonosti kasvuun. Nyt kuin vain malttaisi sinne asti odottaa!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Pihalla tuoksuu talvi



Eilen oli ensimmäinen päivä täällä, kun oikeastaan koko päivän maa pysyi kuuraisena. Tänään on todennäköisesti samoin, sillä nyt on jo myöhäinen aamupäivä ja asteet ovat edelleen miinuksella. Alppiruusutkin olivat kääntäneet lehtensä talviasentoon, mitä ei vielä muutama päivä sitten ollut tapahtunut. Talvi alkaa siis varmaan ihan tosissaan tehdä tuloaan. 

Nyt on vain niin, että en ole vielä ehtinyt ollenkaan edes ajattelemaan siemenenten kylvämistä maahan! No, onneksi sentään lunta ei ole vielä satanut, eikä maa ole aivan jäässä. Syyskylvöä suositellaan tehtäväksi ainakin joidenkin lähteiden mukaan syyskesällä, joten tämä minun lokakuun lopun kylvö on aika myöhäinen... Enkä tiedä miten siemenet suhtautuvat kylvämisestä jäiseen maahan. Ne kun pitäisi maahan heittelyn jälkeen esimerkiksi jyrätä, ja jos maa on liian jäässä, niin eihän siitä ole mitään hyötyä.

Sain onneksi tuon viime kirjoituksen aiheen, eli perennapenkin viimeisteltyä loppuun (alla oleva kuva). Uusia kasveja en siihen ole istuttanut, mutta muokkasin nurmikon samalla tavoin kuin kuunliljojenkin kohdalla, ja kasasin ison kasan lehtiä penkin päälle, jotta rikkaruohot eivät valtaa sitä ennen kuin saan istutuksia tehtyä. Keväällä aion istuttaa siihen lisää kuunliljoja ja muita perennoja, sekä joitakin pensaita, ja koska minulla on noita rhodoja jo ennestään, saatanpa hankkia vielä yhden lisää. Istutusalue on aika iso, joten kyllä siihen varmaan ainakin yksi isokoinen rhodo menee, jonkun pienen pensaan ja perennojen lisäksi. 

Toivon vain, että en myöhästynyt noiden kuunliljojen istuttamisessa. Ne ovat olleet tuossa penkissä vasta pari päivää, joten ne eivät millään ole vielä ehtineet juurtua tarpeeksi, mikäli maa nyt yhtäkkiä jäätyisi ihan kokonaan. Onneksi ensi viikon sääennusteen mukaan plussa-asteita on kuitenkin vielä luvassa. Se auttaa myös tässä siemen-asiassa, sillä ainakin maanantaina voisi olla sopivan lämmintä kylvämiseen. Otan siis maanantaina tehtäväkseni kylvää ne siemenet, vaikka sataisi kaatamalla räntää. Kirjoittelen siitä sitten enemmän, kunhan olen saanut kylvön tehtyä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Perennapenkin perustaminen


Nurmikonhävitystyöni jatkuu seuraavaksi istutusalueella. Eli aion muuttaa yhden osan pihamme nurmialueesta (yllä oleva kuva) perennapenkiksi, johon tulee myös pensaita, ja tässä kerron projektin aloituksesta. En aio käyttää tässä ihan niitä perinteisiä menetelmiä, joita perennapenkkejä tehdessä käytetäänNormaalisti perennapenkki kaivetaan siten, että kasvin koosta riippuen multatilaa varataan puolesta metristä (isot) 20 senttimetriin (pienet). Sen jälkeen poistetaan rikkaruohojen juuret mahdollisimman tarkasti ja kuoppaan laitetaan ravinteikasta kasvualustaa. Koska minä tykkään tehdä asioita omalla tavallani, ja koska luonnonmukaiseen pihaan ei pitäisi tuoda ulkopuolista kasvualustaa, päätin kokeilla hieman erilaista tekniikkaa.

Ensimmäiseen penkinosaan aioin istuttaa kuunliljoja (kasvupaikkavaatimukset: puolivarjoinen-varjoinen, humuspitoinen ja runsasravinteinen), joten aloitin kaivamalla noin puolen metrin syvyisen kuopan. Ensin irrotin paikalta nurmilaatat ja siirsin ne muualle, ja sen jälkeen kaivelin pohjamaan omaan kasaansa. Pohjamaasta erottelin kaikki juuret pois, jotta sinne ei jäisi rikkaruohojen alkuja tms, ja heitin ne pois.


Kun kuoppa oli tarpeeksi syvä, asettelin osan nurmikosta pohjalle. Nurmi saisi maatua sinne, ja näin tuottaa maaperään ravinteita. Menetelmä on ehkä hieman kyseenalainen luomu-puutarhaa ajatellen, sillä siinähän olemassa olevaa kasvualustaa ei kuuluisi varsinaisesti lannoittaa. Ajattelin kuitenkin, että koska tuo nurmi on jo pihalla, ja haluan siitä eroon, niin tämä voisi olla yksi keino siihen, vaikka se nyt muuttaakin paikan ravinneoloja joksikin aikaa.  Kuunlijojen kanssahan ravinteista ei sitä paitsi ainakaan ole haittaa.


Seuraavaksi sekoitin pohjamaahan maahan pudonneita lehtiä. Nämä tuottaisivat maatuessaan kasvualustaan humusta, josta kuunliljat pitävät. Kuoppaa kaivaessa löysin pari kastematoa, joten ne pääsevätkin heti hommiin. Tämän menetelmän tulkitsen sopivan myös luonnonmukaiseen pihaan, sillä luonnossakin humusta syntyy esimerkiksi juuri syksyllä maahan putoavista lehdistä.


Sen jälkeen täytin kuopan pohjamaalla, tiivistin sitä hieman ja istutin kasvit siihen. Lopuksi levitin kuunliljoille katteeksi lehtijätettä, jotta keväällä rikkakasvit eivät juhli.



Siinä ne nyt siis kököttävät. Ensi tai seuraavana kesänä sen varmaan huomaa, jos eivät tuossa viihdy.... Mutta jos viihtyvät, on se todiste siitä, että kotipihan aineksilla saa aivan hyvät kasvuolot kasveille, ilman että tarvitsee ostaa kalliita multasäkkejä tai lannoitteita kaupasta.




lauantai 11. lokakuuta 2014

Ihana hiekkalaatikko!

Törmäsin eilen ihanaan hiekkalaatikkoon erään kerrostaloalueen sisäpihalla. Siinä oli ihanasti käytetty luovuutta, ja juuri tuollainen laatikko sopisi esim. luonnonmukaiselle pihalle. Se oli nimittäin tehty pienen mäen päälle, maastonmuotoja kunnioittaen. Ja kun normaalisti hiekkalaatikot tehdään puukehikkoon, niin nyt oli käytetty (ehkä paikalta löytyneitä?) kiviä rajauksessa. Antaapa kuvien puhua puolestaan :)




tiistai 30. syyskuuta 2014

Mitä luonnonkasvit kertovat maaperästä?

Olen tässä jo jonkin aikaa yrittänyt etsiskellä tietoa, pystyykö jonkin tietyn kasvin perusteella päättelemään, millainen kasvualusta on kyseessä. Joitakin päätelmiä voidaan toki tehdä esimerkiksi happamuuden tai ravinteisuuden suhteen, mutta tässä haen sellaista vielä tarkempaa päätelmää. Olisi hauska tietää voidaanko päätellä esimerkiksi niin, että koska "tässä tietyssä kohtaa kasvaa kasvi A, niin maaperän pitää olla niukkaravinteista hiekkaa, jossa on vähän hyvälaatuista humusta päällä" (tarkoittaen, että kasvia ei kasvaisi muunlaisissa olosuhteissa). Olisi näin suunnittelijallekin helppoa, kun astelisi pihaan, ja näkisi jonkun tietyn kasvin siellä, niin voisi samantien tehdä päätelmiä, millaista muuta kasvillisuutta sinne kannattaa istuttaa.

Päätin, että käyn kasvikirjoista läpi Suomen yleisimpiä luonnonkasveja, ja niiden kasvupaikkoja, jospa sieltä saisin jonkinlaisen listan aikaiseksi, netin tietojen lisäksi. Johtopäätöksenä tähän toetan vain, että aika moni kasvi kasvaa aika monenlaisilla kasvupaikoilla. Matkan varrella tajusin myös, että ehkä minun pitäisikin käydä yleisten kasvien sijaan kaikki harvinaiset kasvit läpi, jotta listalle saataisiin niitä kasveja, jotka oikeasti kasvavat juuri tietynlaisissa olosuhteissa. Toki niitä harvinaisia kasveja ei nyt joka pihalta löydy, mutta jos sattuisi löytymään edes joltain pihalta, niin olisihan siitä jo iso apu.

Seuraavassa jonkinlaista listaa eri olosuhteissa kasvavista kasveista. Tähän en ole kerännyt vielä mitään harvinaisuuksia, vaan lähinnä yhdistänyt kasvikirjojen ja netin tietoja yleisimmistä kasveista. Lista on muutenkin vielä kesken, koska en ole ehtinyt lukea kirjoja vielä loppuun asti, mutta tämän verran olen nyt saanut koottua.

Löysin muuten yhdestä lähteestä, että jotkin kasvitaudit, kuten muumiotauti, härmä ja ruoste kielivät liian ravinteikkaasta maaperästä. Enpä ollut aikaisemmin tällaista mahdollisuutta edes ajatellut.

Multava maa ja humuskerros hyvälaatuinen
-ahdekaunokki
-sikoangervo
-kurjenkello
-ahomansikka
-ahomatara
-särmäkuisma
-pukinjuuri
-hiirenvirna
-metsäapila

Kuiva, hiekka- tai hietamaa
-mäkitervakko
-ahosuolaheinä
-niittysuolaheinä

Todella kuiva, ohut maakerros
-huopakeltano
-kissankäpälä
-karvaskallioinen

Ravinteikas, kostea maa
-leppä
-haapa
-pajut
-villivadelma
-nokkonen
-vesiheinä
-maitohorsma
-jauhosavikka

Hapan
-kuusi
-niittyleinikki
-rönsyleinikki
-peltokorte
-suokorte
-kurjenmiekka
-mesiangervo
-peltohatikka
-ahosuolaheinä

Karu ja vähäravinteinen maa
-mänty
-rauduskoivu
-ahosuolaheinä
-pohjankallioimarre

Tiivis (usein savi-) maa
-ohdakkeet
-voikukat

Kalkkinen maaperä
-kullero
-mustakonnanmarja
-vesisätkin
-ruostehappomarja
-rikkokasvit

Muita
-lumme: liejupohjainen vesialue
-rantaleinikki: sorainen tai hiekkainen vesialue/ranta
-lettorikko: rauta- ja fosforipitoinen lähdevesi
-keräsavikka: suolainen vesialue
-isomaltsa: typpipitoinen maaperä

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Pihan valmistelua syyskylvöön

Olen tässä pikkuhiljaa aloitellut pihan valmistelua hankkimieni siementen kylvämistä varten, ja aloin tässä yksi päivä tehdä tarkastusta kylvöpaikoille. Kylvöpaikanhan tulisi kylvön aikaan olla mahdollisimman puhdas rikkaruohoista, tai tässä minun tapauksessani, nurmikosta, joten ennen kylvöä epätoivotut kasvit tulisi kitkeä tarkasti pois. No, sieltä meidän pihalta sitten tupsahti kovinkin epämiellyttävä näky vastaan, kun siellä maanrajassa möngin..

Nimittäin tällaisia viheliäisiä nurmikon alkuja on ilmestynyt pihallamme kohtiin, joista kesällä revin nurmikon pois! En varmaan kaivanut tarpeeksi syvältä, vaikka yritin tarkasti saada kaikki pienetkin juurenpätkät pois. Alut alkoivat ilmestyä tuon monen viikon sadekauden jälkeen, joten epäilen sen olevan suurin syy kasvuunlähtöön. Aurinkoisena ja kuivana aikana tuollaisista ei ollut tietoakaan. Kumma kyllä, ongelma ei ole ollenkaan niin paha niissä kohdin, mihin olen ylöskaivetut nurmikot kääntänyt. Alunperin epäilin juuri niissä paikoissa kasvun jatkuvan, mutta löysin sieltä vain muutaman pienen alun. Luulen tähän olevan syynä sen, että tiivistin kaivetut paakut todella hyvin, ja näin ollen juurilla ei ole ollut tilaa jatkaa kasvuaan. 

Onneksi nuo nurmen alut oli todella helppo nyppäistä irti maasta, sillä ne eivät olleet ehtineet kasvattaa vielä kunnon juurakkoa, eikä niitä nyt ihan satapäin ollut. Kaiken kaikkiaan minulta meni vain pari tuntia koko pihan alkujen putsaukseen, alaa on kuitenkin monta neliömetriä. Paikoilla kasvoi myös esimerkiksi piharatamon alkuja, mutta ne jätin kasvamaan, sillä oikeastaan nuo heinät ovat ainoita, joista haluan eroon.

Kitkemisen jälkeen kävin vielä pohjat siltä osin läpi, että tasoittelin pahimmat painaumat, jotta ne eivät myöhemmin kerää vettä,  ja haravoin paikat siistiksi. Nyt on maa siis valmiina siementen kylvämiseen, jahka nuo ilmat tuosta vaan muuttuisivat kylmemmiksi. Jos nämä lämpimät ilmat tästä vielä kauan jatkuvat, pitää varmaan vielä toistamiseen käydä tuo kylvöalue läpi, mutta en usko nurmikon enää niin innokkaasti yrittävän puskea kasvua. Ainakaan toivottavasti.