perjantai 30. toukokuuta 2014

Metsäpuutarha

Olen tässä muutaman päivän ollut flunssan kourissa sängyn pohjalla, ja kerrankin olen ehtinyt miettiä tuota omaa pihaa oikein kunnolla. Olen päätynyt siihen, että siitä tulee kolmetasoinen. Piha nimittäin viettää jonkin verran, ja olen todennut, että porrastus varsinkin pienessä pihassa tuo sille aina aivan omanlaistaan luonnetta ja persoonallisuutta. Aion myös jakaa nuo eri osiot erilaisiksi pihatyypeiksi, sillä kaikki kolme osaa ovat esimerkiksi valo-olosuhteiltaan aivan erilaiset.

Tässä kirjoituksessa keskityn ylimpään osaan, joka on aivan olohuoneemme edessä, ja siksi varmaankin tärkein osa pihaamme. Se on melkein koko päivän täysin varjoinen alue, ja siinä kasvaa isoja syreenejä sekä iso koivu. Lisävarjoa tuo korkea aita naapurin ja meidän pihamme välissä.

Mielestäni paras ratkaisu tähän paikkaan on metsäpuutarha, joka on nimenomaan varjoisaan paikkaan paras. Metsäpuutarhan kasvillisuus saa esimerkkinsä usein luonnosta lehtometsän tai lehtomaisen kangasmetsän kasvillisuudesta, mutta yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että on puu tai puita, joiden alla kasvaa pensaita, varjoperennoja, maanpeittokasveja sekä saniaisia ja koristeheiniä. Näistä meidän pihastamme löytyvät jo puut, pensaat sekä saniaiset valmiina.

Pihaa koluamalla olen löytäny sieltä mm. lemmikkiä, joka on  hyvä metsäpuutarhan perenna, sekä pikkutalviota (kiitos ystävälleni tunnistamisavusta :)), joka toimii metsäpuutarhassa peittokasvina. Myös kuunliljaa olen tuohon yhteen kukkapenkkiin jo istuttanut. Eli hyviä perennojakin löytyy jo omasta takaa sinne kasvamaan. Lisäksi hyviä varjoisan paikan kasveja ovat esimerkiksi varjoyrtti, kielo, puna-ailakki sekä tuoksukurjenpolvi.

lemmikki
    
pikkutalvio



















Metsäpuutarhassa on se hyvä puoli, että siellä ei juurikaan rikkakasvit juhli. Tämä perustuu siihen, että pihalla on niin varjoisaa, että rikkakasvit eivät menesty siellä. Yksi poikkeus kuitenkin löytyy, nimittäin vuohenputki, joka on nimenomaan varjoisten paikkojen kasvi. Vuohenputken saa kuitenkin poistettua, kun juuret kaivetaan tarkasti maasta, alue peitetään esim. muovilla ja sen päälle laitetaan painoksi katetta. Kasvin pitäisi hävitä vuodessa, mutta iso alue saattaa vaatia useamman vuoden käsittelyn.

Tuossa meidänkin pihalla kasvaa vuohenputkea, mutta kumma kyllä pihan aurinkoisimmassa osassa. Tavallaan pidän sitä kyllä aika kauniinakin kasvina, ja siksi olenkin miettinyt, jospa sitä kohtelisi kuten tavallista paljon leviävää perennaa. Eli istuttaisi sen kauniiksi vihreäksi taustakasviksi, ja rajoittaisi kasvun esim. juurimaton avulla. Mahtaisikohan toimia tämä sitkeän tapauksen kanssa..?

2 kommenttia:

  1. Kannattaa tosiaan sit saada kaikki juurenpätkät pois, jos haluaa sen hävittää. Vuohenputkihan tosin käy hyvin syötäväksiki. :) Että siitä vaan haarukan ja veitsen kanssa taistoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosi tarkka siinä juurien poistossa pitää olla. Se kasvaa muuten sopivasti tuossa yrttien ja raparperien vierellä, ikään kuin yrittäs vihjata tuosta ruokahommasta :) eli salaattiastia kutsuu!

      Poista