Piha koiralle

Näin koiranomistajana tulee aina välillä pohdittua koiralle tärkeitä asioita, ja yksi niistä asioista on piha. Millainen piha olisi koiralle paras, iso vai pieni? Millaisia elementtejä sieltä tulisi löytyä? Tarvitseeko koira varsinaisesti pihaa ollakseen tyytyväinen? No nämähän ovat tietysti aina riippuvaisia yksilöstä: koiran koko, aktiivisuus ja luonne vaikuttavat. Myös eri rodut saattavat kaivata esimerkiksi enemmän liikuntaa kuin toiset. Meidän yksilö on sellainen, että kaikki haistelu ja etsiminen kiinnostaa, ja jos haluat sen kanssa lähteä hikilenkille, niin turha luulo: sitä saa raahata perässä!

Aina puhutaan, että iso koira tarvitsee paljon tilaa ympärilleen. En ole tässä asiassa aivan samaa mieltä. Siitä toki olen, että koira tarvitsee liikuntaa, tekemistä ja lenkitystä päivittäin, mutta iso koira voi olla tyytyväinen myös pienellä pihalla tai vaikka parvekkeella. Eihän pihan tarvitse olla koiralle se kaikkien päivän aikana kerääntyneiden hosu-energioiden purkupaikka. Sen voi tehdä kyllä lenkilläkin. Piha voi olla enemmänkin koiralle paikka, jossa tutkia maailmaa rauhassa, ilman remmien ja hihnojen vaikutusta. Meidän murre esimerkiksi oli tyytyväinen asuessamme kerrostalossa, kun pääsi parvekkeelta katselemaan alapuolella kulkevia ihmisiä ja koiria. 

Siinä onkin yksi tärkeä näkökohta koirapihalla (tai -parvekkeella): koiran täytyy saada nähdä ympärilleen. Tästä toki on eroavia mielipiteitä, mutta olen ainakin meidän koiramme kohdalla huomannut, että mitä enemmän se saa katsella ympärilleen, sitä tyytyväisempi se on. Tosin tässä pitää huomioida se, että koiralla täytyy olla myös paikka johon piiloutua, esimerkiksi pensasrykelmä tai vaikka kasa kiviä. Liian avoin paikka saattaa ahdistaa koiraa. Näkemisen ei tietenkään tarvitse tapahtua aivan pihan reuna-alueilta, jolloin ohikulkijoiden ei tarvitse pelästyä haukkuvaa koiraa, mutta esimerkiksi joku iso kivi (tai pienellä koiralla pienempi kivi) vaikka pihan keskellä tuo jo hyvän katselupaikan, ja lisäksi se toimii myös pihan katseenkiinnittäjänä.

Se on tietysti toinen asia, miten koiran kulkemisen aidan viereen estetään, sillä aika tiheäkin kasvillisuus tallaantuu kyllä koiran alta, jos on oikein innokas tapaus kyseessä. Ehkä esimerkiksi jokin korkea istutusallas voisi toimia tässä, mutta siinäkin on vaarana, että koira pääsee hyppäämään siihen päälle. Tai sitten todella tiheä pensasistutus, joka suojataan jollain suoja-aidalla, kunnes se on kasvanut tarpeeksi. Joku voisi tietysti yrittää koulutuksen keinoin opettaa koiransa olemaan menemättä sinne, mutta jos jotain tarpeeksi mielenkiintoista menee aidan toisella puolella, meidän maailman kovapäisin koira ei kyllä tuollaiselle korviaan lotkauttaisi. Itse olen päätynyt siihen, että puuaitamme vieressä kulkee noin puolen metrin levyinen kaistale vapaata kasvillisuutta, joka sitten ajan myötä kuluu poluksi koiramme tassujen alta. Näin istutetut kasvit pysyvät kutakuinkin ehjänä, eikä minun tarvitse olla koko ajan karjumassa koiraamme pois aidan vierestä (ohikulkijat saattavat katsoa hieman kummeksuvasti...). Siinä voisi olla myös jonkinlainen kiveys, joka estäisi aidan vierustan kaivamisen. 

Ja ideaalipiha koiralle tietysti olisi, jos siellä saisi kaivaa! Olen aika monta kertaa maininnut, että minulla on sellainen pieni kaivuri-apuri aina puutarhahommissa mukana. Kaivaminen ei vaan ole niin mieluisaa meille muille pihan käyttäjille, kuin tuolle apurille. Pitäisikin tehdä pihaan joku pieni kolkka, joka olisi koiran oma valtakunta. Siellä olisi puita ja pensaita, ja kiviä joille hyppiä, ja siellä saisi kaivaa vapaasti! Muta tai hiekkakaan ei olisi pahitteeksi, koska siinä on ihana piehtaroida. Se olisi vähän niinkuin koiran oma leikkikenttä :)

Tai pitäisiköhän nyt vaan raahautua koiran kanssa sinne metsään......

Jos tätä lukee joku toinen koiranomistaja, olisi hauska kuulla kommentteja koirille tärkeistä piha-asioista.