torstai 12. marraskuuta 2015

Pihan puun koristelu

Olin tässä eräänä iltana kävelyllä ja huomasin erään pihan puussa mielenkiintoisen näköiset koristeet. En tietenkään päässyt katsomaan niitä läheltä, enkä tiedä mikä koristeiden tarkoitus on (tai ovatko ne edes koristeita :)) mutta kaukaa ne näyttivät aivan punaisiksi maalatuilta saviruukuilta. Ruukut roikkuivat narussa puun oksilta, ja jotenkin kokonaisuus näytti ihanan harmoniselta: tummanruskeat puun oksat ja punaiset ruukut. Toivat piristystä syksyn harmauteen.

Kuvaa en puusta uskaltanut ottaa, mutta photoshoppasin nopeasti yhteen kuvaan tuollaiset ruukut, jotta ideasta saisi jonkinlaisen käsityksen. Tässä kuvassa puu on toki luminen, mutta minusta ne näyttävät myös lumisessa puussa aika kivoilta :)

























Jos siis varastosta löytyy turhia saviruukkuja, niin tässä yksi keino niiden hyödyntämiseen. Jos löytyy vielä erikokoisia ruukkuja (niinkuin varmaan useimmalla taitaa olla), toisi se omanlaisensa elementin puuhun. Nuo näyttävät muuten varmasti hauskoilta ja jouluisilta myös valosarjan kanssa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Miten hyödyntää syksyn lehdet?

Taas on se aika vuodesta, kun nuo puista putoilevat ihanuudet (tai jonkun mielestä ehkä kauheudet?) aiheuttavat pään vaivaa: mitä ihmettä niille tekisi? Haravointihan on nykyään ihan pannassa, vaikka se niin mukavaa onkin. Päätinpä siis koostaa pienen listan siitä, mitä lehdille voi tehdä, jotta niitä ei tarvitse kiikuttaa kaatopaikalle muovipussissa.


__________

1. Silppua ruohonleikkurilla

Lehdet voi silputa ruohonleikkurilla paikalleen, jolloin ne hajotessaan lannoittavat nurmikon luonnostaan ja tarjoavat keväällä suojaa nurmikolle. Olisi hyvä silputa lehdet noin kerran viikossa, jolloin niistä ei ehdi kertyä isoa kerrosta maanpinnalle.

2. Käytä katteena

Lehtiä kannattaa käyttää istutusalueiden katteina: näin säästyy rahaa, kun maanpintaa ei tarvitse kattaa keinotekoisilla katteilla, ja tietysti aikaa ja vaivaa, kun lannoitteiden lisäämisen, kitkemisen ja kastelun tarpeet vähenevät. Isoimmat lehdet kannattaa silputa ensin, jotta lehdet eivät muodosta maanpinnalle liian tiivistä kerrosta, joka ei päästä vettä lävitseen. Levitä katetta noin 5 cm kerros maanpinnalle.

3. Tee maanparannusainesta

Lehdet voi kompostoida pihallaan, ja noin vuoden kuluttua ne ovat muuttuneet loistavaksi maanparannusaineeksi. Lisäämällä valmista kompostia esimerkiksi biojätekompostista ominaisuudet paranevat entisestään. 

Toinen vaihtoehto on tehdä komposti, johon lisätään aina vuoronperään kerros lehtiä ja kerros muuta puutarhajätettä. Tässä kannattaa huomioida, että esimerkiksi juurilla leviävät rikkaruohot (esim. vuohenputki) kannattaa kuivattaa jossain muualla ensin, että eivät lähde kasvamaan kompostikasassa. Tätä kompostikasaa on mahdollista hyödyntää myös istutusalueena: syksyllä tehtyyn kompostiin voi kevään tullen istuttaa kasveja. Tähän voidaan käyttää myös teepussit ja kahvinpurut, toki silloin pitää huomioida tulevan kasvillisuuden laatu: kahvinpurut happamoittavat maata. Kasaa tehdessä voi siis miettiä kevättä ajatellen jotain kivaa muotoa, eikä tehdä vain epämääräistä kumparetta. Kompostointi voidaan aloittaa suoraan olemassa olevan maaperän ja kasvillisuuden päälle. 

Mikäli ei halua sen kummemmin alkaa kompostoida lehtiä erikeen, voi niitä käännellä pintamaan sekaan 5-10 cm syvyydeltä, jolloin ne kompostoituvat helposti paikalleen. Laiska voi vain jättää lehdet paikalleen: ne hajoavat kyllä siihenkin, mutta aikaa kuluu ehkä hiukan enemmän. Itse jätin viime vuonna kaikki lehdet perennapenkkeihin, ja kesän loppuun mennessä ne olivat hävinneet täysin. 

4. Kompostin kuivike

Lehdet voi syksyllä säilöä talven ajaksi esimerkiksi varastoon muovipusseissa tms. kuivumaan ja keväällä käyttää kompostin kuivikkeena. Lehdet ovat loistava hiilen lähde kompostiin: hiili tuottaa energiaa kompostin pieneliöiden toimintaan.

5. Suojaa kasveille

Lehdistä voi tehdä suojaavan kerroksen aroille kasveille kasaamalla kasvin juurelle/päälle paksun lehtikerroksen: lumettomana talvena ne tuovat suojaa ja eristystä liialta kylmyydeltä ja tuulelta. 

Lehtiä voi hyödyntää myös kellarissa: kuivien lehtien joukkoon voi varastoida esimerkiksi vihanneksia talveksi.

__________


Tässä siis muutama vinkki. Varmasti käyttökohteita on muitakin, kuten esimerkiksi syksyinen askartelu. Olen tehnyt  kauniin värisistä lehdistä mm. synttärikortteja syksyisiin synttäreihin ja voisihan lähestyvän pyhäinpäivän koristukset miettiä vaikkapa oman pihan lehdistä! 

Ja tietysti lasten (ja koirien....) leikeissä iso kasa lehtiä on ihan parasta!


tiistai 22. syyskuuta 2015

Pihan hyötyeläjät: sienet

Taas on kulunut aikaa edellisen tekstin kirjoittamisesta. On ehtinyt syksykin tässä jo astua kuvioihin, ja lehdet tippuvat urakalla puusta. Siitäpä tulikin mieleen kirjoittaa hieman sienistä ja niiden vaikutuksesta puutarhassa. Oikeastaan idea tuli viimeksi ilmestyneen Kotipuutarha -lehden jutun kautta, jossa biologi Leena Luoto kehottaa jättämään sienet puutarhaan.

Monet kasvit nimittäin elävät symbioosissa sienirihmastojen kanssa, ja monelle kasville se onkin elinehto. Näistä varmaan tutuin on metsämänty, joka käyttää sieniä ravinteiden ja vedenhankinnassa. Olen usein miettinyt, että miksi mäntyjen siirtäminen on niin vaikeaa, mutta ehkä se johtuu siitä, että uudella paikalla ei ole juuri sitä oikeaa sienirihmastoa, ja näin ollen puu kuolee. Olisikohan tässä ratkaisuna, että siirtäisi suuren juuripaakun kanssa, jolloin saisi rihmastoa tarpeeksi mukaan? Pitäisi kokeilla joskus. Viime kesänä siirsin yhden männyntaimen, en mitenkään isolla juuripaakulla, ja se kupsahti kyllä todella nopeasti kasteluista yms. huolimatta. Yhtenä neuvona olen kuullut, että uudelle kasvupaikalle voi kasvualustaan sekoittaa hieman metsämaata. Tämäkin keino tietysti voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Sienet saavat kasveilta sokereita, ja monet ruokasienet ovatkin esimerkiksi puiden kanssa symbioosissa eläviä sieniä. Männyn juurella kasvaa usein esimerkiksi voitatteja sekä punikkitatteja. Luoto kirjoittaa, että jos pensaiden juurelle on levitetty havupuunkuoriketta, voi siinä muutaman vuoden päästä kasvaa huhtasieni, joka myös on syötävä sieni. Näin omalle pihalleen voi ainakin yrittää kasvatella syötäviä sieniä, jos ei metsään ole pääsyä. Sienistä ei siis ole hyötyä pelkästään kasveille. Toki, sienet pitää osata tunnistaa, ennen kuin niitä alkaa syömään. Itse ainakin olen aivan surkea tunnistamaan sieniä, ehkä nuo tatit juuri ja juuri osaisi, perinteisen kantarellin ja suppilovahveron lisäksi. Mutta esimerkiksi alla olevissa kuvissa olevat sienet: ei mitään hajua mitä ovat. Siinä ne kuitenkin kasvavat, kääpiövuorimännyn juurella.



Sienet toimivat muuten myös pihan siivoojina. Esimerkiksi huhtasieni lahottaa tuota kuoriketta ja silputtuihin perennavarsiin voi ilmestyä leipäkorisienen itiöemiä, jotka lahottavat kasvijätettä. Myös nurmikolle ilmestyy sieniä, jotka hajottavat kuollutta heinäsolukkoa sekä esimerkiksi maahan pudonneita neulasia. Näin ollen ne ovat hyödyllisiä myös tässä suhteessa. Siksipä aion tehdä tänä vuonna saman kuin viime vuonna: ei haravointia, paitsi sen verran, että saan kukkapenkkeihin leviteltyä katetta haravointijätteestä.

Seuraavaksi minulla onkin vuorossa äitiysloman alkaminen, joten saa nähdä koska seuraavan kerran ehdin tänne kirjoitella. Eiköhän tässä syksyn mittaan kuitenkin aina jotain ehdi pohtia, vaikka nytkin on jäänyt töiden takia niin vähäiselle :) 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Tuijat - Thuja

Olin alkuviikosta istuttamassa tuija-aitaa eräälle pihalle, ja minulta on nyt useaan otteeseen lyhyen ajan sisällä kysytty tuijista ja varsinkin niiden kasvualustasta. Siksipä päätin kirjoittaa aiheesta pienen tekstin.


Tuijathan ovat varsin monikäyttöisiä kasveja, sillä ne peittävät hyvin ja ovat suhteellisen nopeakasvuisia. Lisäksi tuijat kestävät hyvin leikkausta, joten niistä saa mainion tiiviin, leikatun aidan. Myöskään tuholaiset eivät niitä vaivaa ja ne kestävät hyvin ilmansaasteita.

Suurin osa Suomessa kasvavista tuija-lajikkeista lienee kanadantuijasta jalostettuja lajikkeita, esim. erilaiset pilari-, kartio- ja pallotuijat. Kanadantuija on nimensä mukaisesti Pohjois-Amerikasta kotoisin, jossa se kasvaa luonnostaan puolivarjoisilla tai varjoisilla kasvupaikoilla, jotka ovat kosteita (esim. suot, järven rannat). Tuijat viihtyvät kosteuden lisäksi parhaiten ravinteikkaassa, savipitoisessa hiekkamaassa. 

Poikkeuksena muihin havukasveihin ne viihtyvät niin kalkitussa kuin happamassakin maassa. Tuijan luonnollinen kasvupaikka onkin esimerkiksi kalkkikivialueilla. Ja tämä on se väärinkäsitys, johon olen usein törmännyt. Eli jos aikoo istuttaa tuijan pihalleen, sille kelpaa aivan tavallinen puutarhamulta tai oman pihan kasvualusta, eikä täten kalliita, happamia, erikoismultia tarvita. 

Itse pidän tuijia oikein hyvinä puina/pensaina, sillä ne ovat niin vehreitä ja kestäviä, mutta niissä on myös yksi ongelma. Suurin osa suomalaisista tuijista ei ole Suomesta, ja tämän vuoksi ne kärsivät usein pakkasista ja kevätahavasta. Vaikka taimi olisikin Suomessa kasvatettu, on siemen usein kuitenkin muuta alkuperää, ja ongelmat ovatkin sitten ihan samat, kuin jos taimikin tulisi jostain muualta.

Nopeasti googlettelin kotimaista alkuperää olevia tuijia, ja ainoastaan täältä löysin maininnan kotimaisesta alkuperästä: Puutarha Auringontähti Tästäkään en tosin siemenen alkuperästä tiedä. Mutta harmittavan vähän niitä näköjään löytyy. Tässä jollekin taimistolle ideaa?

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Piikkiaralia?

Löytyipä eräältä pihalta mielenkiintoinen kasvi, jonka selvittäminen on ollut vähintääkin hankalaa. Kyseessä on pari metriä korkea pensas, joka mielestäni näyttää lehdiltään melkein ihan tavalliselta vadelmalta (vaikkakaan ei sitten kasvutavaltaan tms) :D Erikoisuutena kuitenkin on hurjan kokoiset piikit lehdyköiden ruotien kohdilla:






Tässä on nyt kollegoiden mielipiteiden ja eliminointimenetelmän avulla päädytty siihen, että kyseessä on piikkiaralia, Aralia elata. En ole itse aiemmin tähän kasviin törmännyt, siksi se olikin niin outo tuttavuus.

Pitipä sitten ottaa piikkiaraliasta selvää, että millainen kasvi se oikein on. Toinen nimitys piikkiaralialle on pirunkeppi, mikä mahdollisesti johtuu noista isoista piikeistä? Wikipedia tietää kertoa, että se on alunperin kotoisin Itä-Aasiasta, esimerkiksi Japanista ja Korean alueelta. Jos luonnonmukaista pihaa ajattelee, niin tämä ei ehkä ole se paras vaihtoehto, kun pitäisi suosia Suomen kasvillisuusvyöhykkeillä kasvavia lajeja :)

Menestymisvyöhykkeenä voidaan pitää aivan eteläisintä Suomea, vyöhykkeet I-II. Sieltä päin tämä minunkin kuvaama kasvi on. Piikkiaralia kasvaa 2-3 metriä korkeaksi ja on puuvartinen pensas. Se kukkii heinä-elokuussa isoin valkoisin röyhymäisin latvakukinnoin (niitä ei ollut siinä löytämässäni yksilössä). Kasvualustana se suosii tuoretta, runsasravinteista ja kalkkista, hiekkaista tai multaista maaperää, ei siedä savea. Kasvupaikan olisi hyvä olla aurinkoinen. Syksyllä siihen kehittyy mustat marjat, ja kasvi on myrkyllinen. Talvella paksu lumikerros auttaa selviytymisessä.

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus joka tapauksessa. Jos joku tunnistaa tämän kasvin joksikin muuksi, saa ilmoittautua :o)




maanantai 20. heinäkuuta 2015

Tunnelmia Furuvikin kartanolta

Olin viikonloppuna häissä Paraisilla, Furuvikin kartanossa. Oli aivan ihana paikka, ja oli pakko käydä kuvailemassa pihaa :) Harmillisesti suurin osa päivästä oli sateinen, joten ihan joka kolkkaa en päässyt katsomaan, mutta tässä muutamia kuvia sieltä. Mutta jos sattuu sinnepäin eksymään, kannattaa käydä katsomassa. Piha on iso, ja kuulemma täynnä vaikka minkälaisia hienoja alueita, joihin en tällä kertaa ehtinyt ollenkaan.

Yksi hieno elementti pihalla oli lukuisat ruusut. En todellakaan normaalisti ole mikään ruusujen ystävä, mutta nuo yhdessä kuvassa olevat keltaiset tekivät kyllä vaikutuksen. Ruusun lajikkeesta ei mitään tietoa :) Kauniin syvänkeltainen väritys kuitenkin kiinnitti huomioni, ei ollut ollenkaan sellainen hailakka, mihin olen ruusuissa usein törmännyt.

Toisen vaikutuksen tekivät havuistutukset, ne olivat myös upeita. Niitä oli myös yllättävän paljon, jotenkin sitä on ollut sellainen kuvitelma, että kaikki kartanon pihat ovat täynnä kukkivia perennoja ruusujen lisäksi, mutta täällä oli paljon juurikin noita havuistutuksia. Saattaa ehkä johtua siitä, että kartanon ympärillä oli mäntymetsää, joten pihasta on haluttu ympäristöönsä sopiva.

Pidemmittä puheitta, antaa kuvien puhua puolestaan.












perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pieni pihakäytävä

Olisipa mukavaa, jos olisi aikaa laittaa tuota omaa pihaa oikeasti hienon näköiseksi. Välillä kyllä niin nolottaa, kun pyörittää omaa pihasuunnittelufirmaa, mutta omaan pihaan ei kyllä aikaa juuri riitä, ja se tosiaan on sen näköinen sitten :/ Se menee tietysti niin, että jos joskus myymme tämän asunnon, niin siihen asti katsellaan tuota kamaluutta, ja ennen myyntiä sitten laitetaan hienoksi :D

Alan pikku hiljaa kyllä myös ymmärtää niitä, jotka sanovat, että oma piha ei ole koskaan valmis. Minäkään en oikein koskaan esimerkiksi sisustuksessa jaksa kauaa katsoa yhtä tiettyä järjestystä, vaan on pakko välillä vaihdella huonekalujen paikkoja – miksi siis olisin piha-asioissa jotenkin erilainen? 

Nythän olen kylvänyt nurmikon tilalle niitty/ketokasveja, jotka tosin eivät ole vielä oikein ottaneet tämän kylmyyden takia kasvaakseen. Olen kuitenkin alkanut pohtia onko näin pienellä pihalla mitään järkeä pitää tuollaista avointa aluetta ollenkaan. Toki, meillä on koira ja lapsi, mutta ei niidenkään tuossa pihalla ole pakko mellastaa, ja onhan meillä tuo iso terassi, jossa mahtuu kyllä leikkimään.


Olen tässä nyt joka tapauksessa haaveillut sellaisesta pihasta, jossa olisi tuon terassin lisäksi vain esimerkiksi sorasta (tai mieluummin ehkä kivistä) tehty polku ja sen ympärillä sitten kasvillisuutta. Sorakäytävä olisi tietysti helpompi kuin kiveys, koska se ei vaadi aivan yhtä perusteellisia perustuksia. Mutta olisihan kiveys toki helppohoitoisempi ja omalla tavallaan myös siistimpi. 

Tuollaisessa pienessä polussa ei tarvitsisi edes miettiä sadevesiasioita (jolloin sora olisi perustellumpi vaihtoehto), koska muu piha toimii runsaan kasvillisuuden takia hulevesien imeyttäjänä. Polun voisi myös valaa vaikka betonista laatoiksi, sillä tällä pihalla ja itseasiassa koko taloyhtiössä on käytetty betonia pihakäytävissä. Se sopisi ainakin talon alkuperäiseen ilmeeseen, sillä luulen, että nuo betonielementit ovat olleet tässä jo sieltä 70-luvun lopulta asti, jolloin talo on rakennettu. En vain ole oikein varma tuosta betonin ulkonäöstä, miellyttääkö se minua...  Tuo vanha kulunut ei ainakaan.


Tällaista tyyliä kuitenkin ajattelin:


Nyt kun vielä joku tulisi toteuttamaan :)

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Rikkakasvien kitkentää ja uusi tuttavuus

Eilen vihdoin ehdin vähän työstämään tuota meidän pihaa rikkakasvien kitkemisen merkeissä. Oli kyllä melkoinen savotta, ja vielä olisi n. puolet pihasta tekemättä. Hyvin oli esimerkiksi lemmikki vallannut noita kasvillisuusalueita, ja aika paljon olikin viime vuodesta levinnyt, sillä silloin niitä oli ihan vain muutama. 

Oli mukava huomata, että nurmen olen aika hyvin saanut kuriin sillä nurmikon kääntämistempulla, ihan vain muutama ruohotupas on johonkin ilmestynyt, mutta nekin lähtivät todella helposti irti: pieni nyppäisy riitti hyvin juuriinkin. Nyt vain edelleen odotan, että nuo siemenet lähtisivät kunnolla itämään ja saisin sitä niittyä aikaiseksi. Jotain vihreää toki näkyy, mutta kylmä kesä ei kyllä edesauta tätä yhtään. 





Löytyipä pihalta myös uusi tuttavuus, johon en viime kesänä törmännyt. Tällainen kasvi on vallannut alaa hyvin, ja hetki meni ennenkuin sain sen tunnistettua. Kyseessä on orvontädyke Veronica serpyllifolia, ja tykästyin siihen niin paljon, että päätin jättää sen paikoilleen. Yhdessä kukkapenkissä se kasvaa ihan kuin olisin sen siihen istuttanut (tosin kuten tuossa viimeisessä kuvassa näkyy, jää hieman apilan alle, jota en ole vielä ehtinyt kitkemään pois). Jotenkin samanhenkinen kasvi kuin suikeroalpi: lehdet samalla lailla vastakkain ja vähän saman mallisetkin. Tuolle kasville on ominaista, että viihtyy yleensä savimailla, mutta meillä tässä on hiekkamoreenipohja, joten luulisi, että tänne se ei nyt ainakaan kotiutuisi. Sitä kasvaa kyllä nyt niin paljon meidän pihalla, että jokin tuossa maaperässä sitä miellyttää. Toki, tässä ihan meidän vieressä on suo, ja orvontädyke pitää kosteasta, joten sillä lienee jotain vaikutusta asiaan?

Aloin kuitenkin tuon kasvin löydettyäni pohtimaan sitä, että joitakin rikkakasveja sitä vain tuppaa pihallaan sietämään. Esimerkiksi olen päättänyt, että kaikki virnat saa kasvaa meillä vapaasti, sillä ne ovat hyviä maaperän luonnollisia lannoittajia. Olen yhden hiirenvirnan laittanut kasvamaan villiviinin viereen tukea vasten, köynnöshän se virnakin on :) Lisäksi vesiheinässä eli pihatähtimössä on jotain kauniin herkkää, ja koska se meidän pihassa viihtyy, annan senkin olla ihan vapaasti. Pitäisikin aina ennen kitkemistä tarkastella, että millaisia rikkakasveja kukkapenkeistä löytyy, sillä jotkut voivat olla muille kasveille ihan hyödyllisiäkin, kuten nuo virnat. Näin saisi maksimoitua esimerkiksi luonnollisen lannoituksen määrän pihalla.

Tai sitten vain on kitkemättä ja antaa kaikkien kasvien rehottaa :) Mutta totta puhuen, minulle luonnonmukaisuus pihalla ei todellakaan tarkoita sitä, että istutusalueet näyttää sekametelisopalta.. Joten kitkemishommat jatkukoon.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Luonnonmukaiset lannoitteet ja torjunta-aineet

Eksyin eräänä päivänä Hyötykasvihdistyksen nettisivuille, ja siellä törmäsin luonnonmukaisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistusohjeisiin. En ole niitä päässyt itse vielä kokeilemaan, mutta ensi kesänä voisin ottaa tavoitteeksi yrittää tehdä jonkin näistä. Pihallamme kasvaa esimerkiksi jonkun verran nokkosta ja raparperia, joista voi tehdä lannoitetta ja torjunta-ainetta: ei tarvitse lähteä siis kovin kauas keräilemään aineksia. Tosin, en ole kyllä kasveissani vielä mitään tuholaisia huomannut kumpanakaan kesänä, että ehkä pitää keskittyä tuohon lannoituspuoleen.

Tässäpä ohjeita (Hyötykasviyhdistyksen nettisivuilta):

Lannoitukseen:

Nokkosvesi
1 kg tuoreita nokkosia tai
250 g kuivattua
5 l vettä

Käyttö: Nokkosten päälle kaadetaan noin 20 asteinen vesi ja annetaan seistä vuorokausi, jonka jälkeen siivilöidään. Hyvä typpilannoite. Laimentamattomana hyvä myös kirvojen torjuntaan.


Rohtoraunioyrttikäyte
1 kg tuoretta rohtoraunioyrttiä tai
250 g kuivattua
5 l vettä

Käyttö: Valmistetaan samalla tavalla kuin nokkoskäyte. Käytetään 1:10 laimennoksena pieneliötoiminnan aktivoimiseen ja kasvun edistämiseen. Kalium-pitoinen typpilannoite. Erinomaista mm. tomaatille ja marjoville kasveille.

Nokkoskäyte
1 kg tuoreita nokkosia tai
250 g kuivattua
5 l vettä

Käyttö: Nokkosten päälle kaadetaan noin 20 asteinen vesi ja annetaan seistä 4-5 vrk (voi seistä jopa kaksi viikkoa), jonka jälkeen siivilöidään, jos on vielä jotain kasveista jäljellä. Käytetään laimennettuna 1:10. Hyvä typpilannoite.

Torjuntaan:

Raparperivesi
600–700 g raparperin lehtiä
5 l vettä

Käyttö: Lehtiä keitellään vedessä teräskattilassa puolisen tuntia, sitten keitos siivilöidään. Käytetään laimentamattomana ruiskutteena kirvoihin.

Mäntysuopaliuos
2 dl nestemäistä mäntysuopaa
(0,5 l spriitä, Sinol, jos haluaa)
10 l vettä (noin 20 asteista)

Käyttö: Ainekset sekoitetaan keskenään. Käytetään laimentamattomana ruiskutteena kirvoja vastaan.

Pietaryrttivesi
300 g tuoretta pietaryrttiä tai
30 g kuivattua
10 l vettä

Käyttö: Kiehuva vesi kaadetaan yrttien päälle ja annetaan hautua vähintään 15 min. Sen jälkeen siivilöidään. Käytetään laimentamattomana vadelmaa ja mansikkaa vaivaavien homesairauksien torjuntaan sekä lehtipistiäistä vastaan, muille kasveille 1:2 laimennos hometta ja ruostetta vastaan.

Peltokortekeite
1 kg tuoretta peltokortetta tai
150 g kuivattua
10 l vettä

Käyttö: Seosta keitellään hiljalleen teräskattilassa 20–30 min. Tämän jälkeen siivilöidään. Käytetään 1:5 laimennoksena sienitautien torjunnassa (home, rutto, ruoste, härmä). Sisältää runsaasti piitä, vahvistaa kasvien solukkoa. Biodynaamikot käyttävät peltokortekeiteruiskutetta mm. mansikan hallantorjuntaan!

Minttutee
Lasillinen tuoreita mintun lehtiä
4 lasillista vettä

Käyttö: Pienen vesimäärän avulla mintun lehdet soseutetaan tehosekoittimessa. Sitten seokseen lisätään loppu vesi ja se siivilöidään. Käytetään 1:4 laimennoksena vihannesmaalla ruiskutteena kirvoja ja tuholaisten toukkia vastaan.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Ruohomerten valloitus

Keväällä yritystä perustaessani päätin, että jos teen pihan hoito- hommia, teen senkin sitten mahdollisimman ympäristöystävällisellä tavalla. Ja tämä tarkoittaa erityisesti esimerkiksi ruohonleikkuuta, johon aika yleisesti varsinkin ammattikäytössä käytetään moottorikäyttöisiä leikkureita.

Niinpä marssin kauppaan tavoitteenani ostaa ruohonleikkuri, johon tarvitaan polttoaineeksi vain lihasvoimaa. Hieman jännitti mennä sinne, sillä ajattelin myyjien pitävän minua ihan hulluna, kun kysyn ammattikäyttöön kelaleikkuria. Melkein olin jo kysymättäkin, niin paljon epäilin itseäni. Siksipä yllätys olikin suuri, kun myyjä, hieman vanhempi mieshenkilö, tukikin päätöstäni: sanoi sen olevan vain asennekysymys. Tyytyväisyyttä hihkuen sitten lähdin kaupasta kelaleikkuri kainalossa kohti valtavia ruohomeriä, jotka kaipaavat lyhentämistä.

Täytyypä todeta, että en ole kyllä katunut päätöstäni. On suorastaan nautinto leikata nurmea, kun ei tarvitse pitää kuulosuojaimia ja ainoa haju, mitä täytyy haistella on leikatun ruohon lisäksi raitis ulkoilma. Ja jos kuvitelma on, että moottorikäyttöinen leikkuri olisi tehokkaampi tai nopeampi tai käyttäjäystävällisempi, niin itse kyllä koen aivan päinvastoin. Kelaleikkuri on niin kevyt, niin painoltaan kuin työnnöltäänkin, että esimerkiksi lihakseni ovat olleet paljon vähemmän jumissa, kuin mitä sellaista työnnettävää Klippoa käyttäessä. Lisäksi keveytensä ansiosta sitä on helppo käsitellä ja liikutella eri suuntiin. Leikkuujäljestä totean vain sen, että on se aika eri luokkaa, kun leikkuri oikeasti leikkaa sen nurmen, eikä vain murskaa sitä.


Suosittelen siis lämpimästi. Ainoa mistä kannattaa pitää huolta, on että nurmi ei pääse kasvamaan ihan villin korkeaksi, silloin joutuu ehkä muutaman otteeseen leikkaamaan, että saa sen lyhyeksi. Mutta sekin on sitten vain hyvää hyötyliikuntaa :)


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Rhodojen kukinta

Kyllä huomaa, että kesä on hortonomin kiireisintä aikaa: en ole edes ehtinyt ajatella blogin kirjoittamista tässä kesäkuun aikana! Ja aika senkun rientää, ensi kuu on vähintäänkin yhtä kiireinen. Kiirettä on aiheuttanut pääasiassa työt: kaikenlaista on tullut niiden saralta tehtyä, ja tuo kotipiha onkin sitten todellakin sen näköinen... Siitä en kehtaa laittaa kuvaa :D

Tänään kuitenkin tullessamme juhannuksen vietosta kotiin, huomasin jotain aivan ihanaa ja yllätyksellistä. Jotain mitä en todellakaan odottanut: nimittäin rhodoni ovat tässä muutaman päivän reissun aikana alkaneet kukkia :) Olin jo luopunut toivosta, sillä vielä viikko sitten niissä ei ollut havaittavissa minkäänlaista kukkaan viittaavaakaan. Siksipä tämän päiväinen yllätys olikin suuri. 



Ehkä viime syksynä katteena käyttämäni neulaset ja lehdet ovat tehneet tehtävänsä lannoitteena ja edistäneet kukkien muodostumista. Muuta lannoitettahan en siis niille ole antanut. Poikkeuksellista kukinnassa kuitenkin on se, että nythän on jo kesäkuun loppu ja vasta nyt kukat ovat auenneet. Rhodojenhan pitäisi aloittaa kukinta jo paljon aikaisemmin. Mutta olenkin todennut, että tämä meidän pihamme on jotenkin kylmä paikka, vaikka länteen päin onkin. Lehdet puhkesivat puihin ja esimerkiksi tulppaanit ilmestyivät maasta todella myöhään juuri tällä alueella, verrattuna ihan muutaman kilometrin päähän. Ehkäpä se ja sitten tietysti muutenkin kylmä alkukesä ovat vaikuttaneet myös tuohon kukinnan viivästymiseen?

Oli miten oli, iloinen oli yllätys!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Hiekkalaatikon suunnittelua

Varmaan melkein jokainen lapsi tykkää myllätä, ja tehdä kakkuja ja upeita hiekkalinnoja hiekkalaatikoissa, ja aikuisellekin se on välillä ihan terapeuttista istua siinä vieressä ja piirrellä kuvioita hiekkaan. Hiekkalaatikko voi olla rakennettu puusta tai vaikka isoista luonnonkivilohkareista. Itseäni miellyttää tuo kivistä rakennettu laatikko, se on jotenkin olemukseltaa pehmeä. Vaikka ei olekaan :) Alla olevat kuvat: ensimmäinen on erään helsinkiläisen taloyhtiön pihalta ja alempi Messukeskuksen kevätmessuilta.


Hiekkalaatikon suunnittelussa ja rakentamisessa pitää nykyään ottaa aika monta asiaa huomioon, oli kyse sitten kotipihalle tulevasta leikkipaikasta tai sitten kunnan yleisestä leikkipuistosta. Tässä muutama huomioon otettava asia:

Ensinnäkin hiekkalaatikon valmistusmateriaali. Vaikka markkinoilta löytyy paljon kestopuisia hiekkalaatikkomalleja, ja varmasti kyllästysaineet ovat kehittyneet entisestä, niin silti suositus on, että kestopuuta ei enää hiekkalaatikoissa käytettäisi. Aineet nimittäin kulkeutuvat lasten suuhun käsien kautta: varmasti joka lapsi koskee hiekkalaatikon reunukseen siellä istuessaan, ja aineita saattaa valua myös itse hiekkaan. Ja ainakin tuo meidän tyllerö edelleen tunkee ihan kaiken suuhunsa, myös sen hiekan.

Hiekkalaatikkoon ei saa myöskään asentaa suodatinkangasta, sillä hienojakoinen hiekka tukkii suodatinkankaan reiät, eikä vesi näin ollen pääse suodattumaan läpi. Parempi keino on asentaa hiekan pohjalle salaojakerros esimerkiksi salaojasorasta. Näin laatikosta ei tule allasta. Hiekkalaatikossa käytettävän hiekan hyvä raekokoko 0-4 mm, jolloin sitä on helppo työstää ja muokata. Hiekkaa löytyy useilla tuotenimillä: jossakin se on muuraushiekkaa, jossakin leikkihiekkaa. Hyvä syvyys hiekalle on noin 40 cm, ja sen pinnan tulisi olla noin 10 cm alempana kuin hiekkalaatikon reunuksen.


Hiekka olisi hyvä vaihtaa aina silloin tällöin, jossain vuosittain, jossain harvemmin. Riittää, että vaihtaa noin 20 cm pintahiekkaa.  Jostain luin hyvän vinkin, että kaikkea poistettua hiekkaa ei kannata heittää pois, vaan sitä kannattaa hyödyntää esimerkiksi nurmikon ilmauksessa tai istutusalueiden katteissa. Myös hiekan puhtaus on tärkeää, ja koska kissat tykkäävät käyttää hiekkalaatikkoa WC:nään, kannattaa laatikko peittää yöksi esimerkiksi pressulla.

Minusta on hauska suunnitella hiekkalaatikoita, jotka eivät ole ihan perinteisiä neliön mallisia. Ne istuvat jotenkin pihoille paremmin. Yritän myös miettiä jatkokäyttöä hiekkalaatikolle, ja yleensä se toimii istutuslaatikkona sitten myöhemmin. Tässä alla olevassa kuvassa hiekkalaatikko on tehty kaksitasoisen terassin yhteyteen, jolloin hiekkalaatikosta lentävä hiekka on helppo harjata takaisin. Ylempi terassin tasoista toimii penkkinä, jossa lapsi tai aikuinen voi istua. Hyviä materiaaleja ovat esimerkiksi lehtikuusi tai lämpökäsitelty puu, jolloin siihen voi myöhemmin istuttaa vaikka yrttejä.



sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kevään pihakuulumisia

Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa ulos katselemaan pihan heräämistä kevääseen. Ollaan tässä nimittäin vietetty muutama viikko sisätiloissa lapsen sairastellessa. Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin, ja olikin  hauska huomata, kuinka ihan yhtäkkiä puut ovat alkanett vihertämään ja maastakin kasvaa jo vihreää.

Hauskaa oli huomata, että pihalta on alkanut puskea krookusta vähän joka puolelta, vaikka en olekaan niitä sinne istuttanut. Varmaan tuo viime kesäinen mylläys on nostanut edellisten asukkaiden istuttamia sipuleita jonkinlaisesta lepotilasta takaisin elävien kirjoihin, ja nyt ne sitten ovat alkaneet kasvaa. Mutta se on vain mukavaa!


Olin myös kokonaan unohtanut istuttamani tulppaanit, mutta sieltä nekin pilkistivät esiin. Kukintaa kyllä vielä odottelen. Paikka on ehkä hieman liian varjoinen näille, ja sen takia kukinnan alkamisessa kestää. Mutta on tuo vihreäkin jo piristävää kaiken harmauden keskellä.


En ole oikein koskaan tykännyt mistään kukkivista kasveista, olen aina pitänyt esimerkiksi perennojen lehtiä koristearvoltaan tärkeämpänä kuin kukkia. Paitsi nyt on jotain outoa tapahtunut. Olen aivan täysin hurahtanut kaikkiin perinne- eli maatiaisperennoihin, ja olen jopa edennyt siihen asti, että tilasin Maatiainen ry:ltä siemeniä. Päätin aloittaa varovasti ostamalla kaksi erilaista siemenseosta, joista toinen on alla kuvassa oleva "Perhostarha"-seos. Toinen seos on nimeltään "Hämyisä vanha puutarha", mutta kerron siitä myöhemmin alkukesällä, kun on siementen kylvön aika.

Nyt kuitenkin pääsin kylvämään perhostarhan, vaikka mietinkin olenko oikeastaan jo liian myöhässä, sillä ohjeissa lukee kylvöajankohdaksi aikaisin keväällä tai syksyllä. No, sen näkee sitten kesällä, lähtevätkö kasvuun. Eiköhän kuitenkin, kun nyt yötkin ovat vielä kylmähköjä. Kylvin siemenet pihan aurinkoisimpaan paikkaan, ja nyt tekisi koko ajan mieli olla tuijottamassa, koska lähtevät itämään :) 


Yksi iloisin yllätys oli tämä alla olevassa kuvassa näkyvä liero, jonka löysin viime vuonna muokkaamiltani nurmialueilta. Tämä on siis paikasta, johon kylvin erilaisia niittykasveja kaivetun nurmikon tilalle, ja kylvön jälkeen haravoin pihan lehdet siihen päälle. Nyt kun hieman kaivelin paikkaa ja yritin löytää jotain vihreää (ei löytynyt :( ), löytyi tämä mönkijä sieltä lehtien joukosta. Se tarkoittaa siis sitä, että lehtiä on alettu hajottaa, ja kohta maa saa hyvin ravinteita! Lieron nähtyäni oli vähän samanlainen olo, kuin lapsena jouluna joululahjojen jaon aikaan :D 

En kyllä tiedä mitä tuo nyt tekee niille siemenille, toivottavasti lähtevät kuitenkin kasvuun. Olen ollut muutenkin koko ajan kahden vaiheilla, pitäisikö lehtiä haravoida tuosta pois, jotta siemenet saisivat enemmän valoa. Toisaalta lehtiä ei ole paksua kerrosta muutenkaan noilla paikoilla, ja jätin niihin muutamia aukkoja, jotta näen miten eri olosuhteet vaikuttavat. Yritän myös miettiä siltä kantilta, niin kuin yleensäkin, että eihän luonnossakaan kukaan haravoi lehtiä pois, ja kyllä sieltä maasta silti uusia kasveja pukkaa. Eipä tässä kai auta kuin odotella...

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kysymyksiä ja vastauksia

Röttelön Remontti -blogista haastettiin minut vastaamaan 11 kysymykseen. Ideana on vastata kysymyksiin ja keksiä 11 uutta kysymystä, jotka laitetaan eteenpäin 5-11 blogille, joilla on alle 1000 lukijaa.

Tässäpä tulee minun vastauksia :)

1. Mikä on sinun puutarhasi rakkain kukka, kasvi tai puu? Vaihtoehtoisesti sinulle rakkain huonekasvi?
Rakkain kasvi taitaa tällä hetkellä olla tuo rhodo, tai oikeastaan nuo molemmat rhodot. Istutin ne viime kesänä, ja sen jälkeen olen jotenkin ihan höpsähtänyt rhodojen maailmaan, vaikka ne eivät ole vielä edes kukkineet :D Niissä on vain jotain niin valloittavaa. Lisäksi pidän varjoyrtistä, se on niin kauniin vihreä.


2. Onko sinulla mielessä sellaista kasvia, jota voisit helppohoitoisuutensa tai jonkun muun ominaisuuden vuoksi suositella muillekin?
Mielestäni tuivio on erittäin monikäyttöinen kasvi, sillä se menestyy todella erilaisissa olosuhteissa ja peittää hyvin isonkin alan. Lisäksi se näyttää hyvältä niin pensaiden kuin perennojenkin kanssa. Talven aikana minulla on ollut kokeilussa tuivion kestävyys kolatun lumen alla, eikä se ainakaan vielä näytä kovin tuhoutuneelta.


Lisäksi olen aivan hurahtanut maatiaisperennoihin, ja niitäkin voin kyllä suositella ihan sen takia, että ovat niin helppohoitoisia. Ja ihania.

3. Millainen on unelmiesi talo, mökki tai asunto?
Unelmieni talo puutalo, joka voi olla vanhakin, mutta kunnostettu sisältä moderniksi. Pihaa tietysti pitää olla, ja mieluiten metsääkin siinä lähellä :)

4. Mikä on lempiruokalajisi? Se ruoka tai jälkiruoka joka onnistuessaan saa mutrusuunkin hymyyn?
Parhaiten minulta onnistuu yleensä isäni reseptillä tehty mustikkapiirakka, johon tulee murupohja, rahkaa ja sitruunaa (ei kuitenkaan niin paljoa, että mutrusuu mutristuu entisestään ;))

5. Ketä historiallista hahmoa ihailet eniten?
En ihaile oikeastaan ketään tiettyä. Minun mielestäni historia on kaiken kaikkiaan kiinnostavaa, ja ihailen kaikkia menneisyydessä eläneitä sen takia, että elämä on aikaisemmin ollut varmasti paljon haastavampaa kuin nykypäivänä.  

6. Minne haluaisit mieluiten matkustaa?
Islannissa en ole vielä käynyt, ja sinne menisin oikein mielelläni, jos vain pääsisin kauheasta lentopelostani eroon :o)

7. Jos sinulla olisi toteemieläin, mikä se olisi?
Varmaan se olisi koira, sillä olen koko tähänastisen elämäni viettänyt koirien seurassa.


8. Miten saat itsesi parhaiten rentoutumaan kiireisen päivän jälkeen?
Pienet päiväunet sohvalla täydessä hiljaisuudessa lataa akut kyllä hyvin. Sen verran kun lepää, että nukahtaa ja sitten heti herää, niin jaksaa sitten loppuillan touhuta.

Nykyään tosin tuo hiljainen hetki ei ole niin hiljainen eikä uninen, koska tuon 2-vuotiaan vilperin kanssa pitää olla aika tarkkana, ettei ehdi tekemään tuhmuuksia >:D

9. Mikä on sinun sisustusinhokkisi, mikä asia tai esine ei ovesi kynnyksen yli pääse?
Nahkasohva. Niitä en vain voi sietää. Ne ovat kyllä mukavia istua ja helppohoitoisia jne jne, mutta minä vain satun vihaamaan niitä.

10. Oletko jonkin esineen keräilijä, mitä keräilet?
Tykkään pyöriä kirpputoreilla ja katsella kaikkia vanhoja astioita ja muita tavaroita. Ennen ostelinkin niitä jonkun verran, mutta nykyään tyydyn vain ihailemaan, sillä en todellakaan tarvitse niitä enempää :D

11. Mikä oli lapsuutesi lempileikki tai lempilelu?
Muistan kun pienenä leikittiin ulkona veljien ja naapurin lasten kanssa vinkkiä ja pimeällä tuikkista lähimetsässä. Se oli aina hauskaa. Lisäksi yksi parhaista leikeistä oli mummun ikkunalaudalla olevien kasvien juurilla leikkiminen, se oli kuin viidakossa olisi ollut.

Ja sitten minun kysymykseni:

1. Miten päädyit omalle alallesi (esim. viherala)?
2. Paras hetki päivässäsi?
3. Lempiruokasi, ruoka johon et kyllästy vaikka söisit sitä kuukauden joka päivä?
4. Millaisia ihmisiä ihannoit?
6. Paikka puutarhassasi, joka saa sinut hyvälle tuulelle?
7. Paikka puutarhassasi, joka saa sinut erityisen huonolle tuulelle? :o)
8. Mitä päivää elämässäsi et vaihtaisi pois?
9. Seuraatko puutarhatrendejä? Mikä on ollut mielestäsi upein ja mikä kauhein?
10. Lempikasvisi?
11. Mistä sait ajatuksen blogin kirjoittamiseen?

Ja haasteen saavat:

Quun puutarha
Puutarha49
Pihakuiskaajan puutarha
Torpan puutarha
Puutarha ja nurkat.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Ympäristöystävällinen betonikivi, joka ei paina paljoa

Kuulin tänään todella mielenkiintoisesta yrityksestä nimeltä Destamatic Oy, joka kehittää ja tekee kierrätysmateriaaleista uusia tuotteita. Pihoihin tämä yritys liittyy siltä osin, että heidän tuotevalikoimastaan löytyy esimerkiksi pihalaattoja ja muurikiviä.

Kiinnostavan yrityksestä tekee taas se, että tuotteet on valmistettu betonista, jonka valmistusaineesta noin puolet on kierrätettyä puukuitua. Tämän ansiosta kivet ovat kevyempiä ja tietysti ympäristöystävällisempiä. Tuote-esitteen mukaan ne kestävät myös auton painon, joten pihan pysäköintialueellekin (joka taitaa olla se yleisin kivetetty alue) nämä kivet soveltuvat hyvin.

Mielestäni tämä on kuin raikas tuulahdus pihakivien valmistajien joukkoon, sillä en ainakaan itse ole kuullut vastaavasta ennen. Lisäksi näin kivitöitä tehneenä, ja kätensäkin siinä loukanneena, kiveyksen tekijöitäkin ajatellen kevyempi kivi varmasti toimii paremmin. Ellei sitten ole joku superbodari, joka nauttii niiden raskaiden kivien nostelusta. Voisihan tuota ympäristöystävällisyyttä muuten ajatella tuon painonkin kautta, sillä kun kivillä on vähemmän painoa, kuluttaa myös niiden kuljettaminen vähemmän esimerkiksi bensaa. 

Toki, minulla ei ole näistä kivistä käytännön kokemusta, että miten kestävät ja toimivat sitten käytännössä, mutta ajatus on minusta hyvä. Kivien suhteesta hulevesien imeytykseen en löytänyt mainintaa, mutta sehän olisi mahtavaa, jos niihin saisi vielä yhditettyä läpäisevän materiaalin ominaisuuden.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Huonekasvien mullanvaihto

Yle teki pienen uutisen muutama päivä sitten huonekasveista ja mullanvaihdosta, ja sehän on juurikin nyt ajankohtainen asia. Siinä kerrotaan, että viherkasveille ei itseasiassa kuulu varsinaisesti vaihtaa multaa, vaan kun kasvi on kasvanut liian isoksi ruukkuunsa, vaihdetaan ruukku ja vain lisätään multaa. Kasvin juuria ei siis saisi kaivaa lainkaan esille, vaan olemassa olevasta mullasta raaputetaan korkeintaan huonoa pintaa hieman pois ja laitetaan uutta tilalle.

Olen jotenkin aina ollut siinä käsityksessä, että kun kasville vaihdetaan mullat, niin ne sitten vaihdetaan kokonaan. En kyllä tiedä, mistä tällainen käsitys on edes tullut, en usko että kukaan on sitä minulle mitenkään tähdentänyt. Mutta, onneksi olen laiskuuttani aina vain raaputellut sitä pintamultaa pois, enkä ole tainnut koskaan kaivaa niitä juuria esille. Huh!

Kasville vaihdetaan uusi ruukku niin, että kasvi nostetaan vanhasta ruukusta juuripaakkuineen ylös, ja siirretään noin 2-3 cm syvempään ja korkeampaan ruukkuun, jotta pohjalle ja sivuille mahtuu uutta multaa. Kun kasvi ja uusi multa on paikoillaan, painellaan uusi multa napakaksi ja kastellaan läpimäräksi (ja veden annetaan valua läpi mullasta).

Paras multa uutisen mukaan kasveille on altakastelumulta, ei musta multa, joka on liian maatunutta. Tämä perustuu siihen, että altakastelumullan rakenne säilyy parempana pidempään.  Altakastelumulta sopii niin altakasteluruukkuihin kuin perinteisiin ruukkuihin, jossa on pohjassa reikä. Umpiruukuista ei uutisessa sanottu mitään, joten en tiedä toimiiko multa myös niissä. Voisi kuvitella, että sille ei ole mitään estettä. Altakasteluruukkuihin se sopii ainakin sen takia, että siihen on lisätty turvetta, joka edistää veden imeytymistä multaan vesisäiliöstä. Tässä olen kyllä tehnyt virheen, sillä olen aina tainnut ostaa ihan tavallista kukkamultaa kasveilleni, enkä mitenkään erityisesti kiinnittänyt huomiota mikä ruukku on kyseessä. Suurin osa ruukuistani on juurikin altakasteluruukkuja.

Uutisessa kerrottiin myös hyvä kierrätysvinkki kananmunan kuorille: kun kasvin vaihtaa isompaan ruukkuun, sekoittaa samalla uuteen pohjamultaan kananmunan kuoria. Tämä ilmastoi mullan ja lisäksi kuorista liukenee jonkin verran kalsiumia kasvin käyttöön. Kalsium vähentää mullan happamuutta ja parantaa näin ravinteiden saatavuutta kasville. Pitääpä seuraavan ruukunvaihdon yhteydessä pitää tämä mielessä. Vaikka minulla on kyllä tapana kaataa kasveille kahvia (varsinkin kahvipensaalleni), joka taas happamoittaa multaa..... :D

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Ongelma nimeltä katupöly

Tässä eletään taas ihanaa kevättä, ja katupölyn kulta-aikaa. Onneksi nyt jo osa pölystä on ainakin täällä Etelä-Suomessa saatu puhdistettua, mutta kyllä sitä edelleen on sen verran ilmassa, että esimerkiksi pyöräily ei tunnu mukavalta.

Katupölyhän syntyy hiekoitushiekasta, joka on tietysti talven kannalta hyödyllista. Näin keväällä se kuitenkin saa monen ihmisen keuhkot tukkoon, ainakin itse kuulun tähän kastiin. Katupölyn haittojen vähentämiseen on myös monta eri keinoa, kuten hiekoituksen tehostaminen ja hiekoitusmenetelmien kehittäminen. No, viheralan ihmisenä tietysti pohdin tätä viheralueiden kannalta, ja miten kasveilla voidaan asiaa auttaa.

Tieviheralueet toimivat hyvinä pölyn sitojina, ja ne estävät pölyn nousemista hengitysilmaan uudelleen. Mutta onko perinteiset yksilajiset nurmialueet parhaita tähän? Ainakin näkö- ja melusuojana toimivat monilajiset ja -kerrokselliset kasvillisuusalueet kaikkein parhaiten, joten voisi kuvitella, että ne sitovat myös epäpuhtauksia parhaiten. Ihan vain sillä periaatteella ajateltuna, että niissä on enemmän pinta-alaa auttamassa. Tietysti täytyy katuviheralueilla ottaa huomioon näköyhteyden säilyminen, mutta varmasti osa tienvieruskasvillisuudesta voisi olla monikerroksellista.

No, oli miten oli, jos omalla pihalla on ongelmia katupölyn kanssa, kannattaa tien ja pihan välimaastoon istuttaa ainakin unkarinsyreeniä, lehtokuusamaa, koiranheittä ja pähkinäpensasta, sillä ne ovat hyviä pölynsitojapensaita. Mikäli rakentaa uutta pihaa, kannattaa jättää tien ja pihan väliin paljon luonnontilaista metsäaluetta, sillä se toimii hyvin tässä tarkoituksessa.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Tukimuuri luonnonkivistä

Tukimuureja löytyy monia erilaisia vaihtoehtoja, esim. betonista, mutta oma suosikkini on isohkoista lohkareista tehty luonnonkivimuuri. Kuvia sellaisesta löytyy täältä. Myös luonnonmukaisen pihan näkökulmasta luonnonkivinen muuri on parempi vaihtoehto kuin betonista tehty. Ja jos käy niin hyvin, että omalta tontilta löytyy tarpeeksi kiviä, niin muurin hintakin jää todella pieneksi, varsinkin jos vertaa siihen, että pitäisi ostaa betoniset kivet kaupasta. 

Olen kuullut myös huhuja, että joiltakin maansiirtoyrityksiltä voisi kiviä saada ilmaiseksi (esimerkiksi jonkun tontin pohjatöiden yhteydessä, kun kiviä pitäisi kuljettaa joka tapauksessa pois), jos maksaa kuljetuksen. Mutta tästä en ole kyllä saanut mitään faktatietoa. Toki, jos haluaa luonnonkivisen, mutta säännöllisen näkoisen muurin, niin silloin käytetään esim. paasikivä tai harkkokiviä, ja nämähän ovat sitten kaupallisia tuotteita, ja maksavat sen mukaan.

Ajattelin tähän koostaa hieman luonnonkivisen tukimuurin asennusohjeita. Tässä on tekemäni periaatekuva erään muurin rakentamisesta. Kyseessä on paikka, jonka maaperä ei ole routivaa, joten perustuksiin on riittänyt murske ja asennushiekka. Täältä löytyy tietoa eri maa-ainesten routivuusominaisuuksista: GTK: maalajit.


Kun käytetään tällaisiä luonnollisia luonnonkiviä tai pyörökiviä tukimuurina, kannattaa kiinnittää kivet taustabetoniin, jolloin muuri oikeasti tukee maata. Tällöin on huomioitava muurin perustukset, jotta ne tehdään routimattomiksi. Mikäli kivet kiinnitetään toisiinsa sementtilaastilla, kannattaa muurin perustukset tehdä valamalla, jolloin varmistetaan, ettei koko muurirakenne liiku maan routiessa. Perustusten tiivistämisestä ja mahdollisesta salaojituksesta tulee huolehtia.

Kun perustukset on tehty, aloitetaan kivien latominen. Kivet ladotaan niin, että alimpaan kerrokseen tulee isompia lohkareita, pienentyen kohti päälikerrosta. Ladotettaessa pitää välttää isoja koloja, ja varmistaa, että kivet kiilautuvat hyvin toisiinsa. Mikäli koloja kuitenkin on jäänyt, voidaan niitä täyttää pienillä kivillä työn edistyessä.

Jos itselläni olisi rinnetontti, pengertäisin sitä tuollaisella tukimuurilla. Tai voihan tuollaisen tehdä tasaisellekin tontille: esimerkiksi korkean istutusaltaan voisi tehdä tuollaisilla isoilla luonnonkivilohkareilla samalla periaatteella. Se vasta olisikin pihan katseenvangitsija: luonnonkivinen istutusallas. 

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Vieraslajit luonnossa

Lueskelin tässä artikkelia  Hawaijista ja sen paikallisesta kasvillisuudesta. Jutussa on paljon hyviä asioita koskien paikallisen kasvillisuuden käyttöä ja mitä sellaiset kasvit merkitsevät esimerkiksi paikalliselle kulttuurille ja ihmisille.  Lisäksi siinä korostettiin maiseman suunnitteljoiden (arkkitehdit, sunnittelijat ym) sekä taimistojen merkitystä istutettavan kasvillisuuden määrittämisessä: suunnittelijat päättävät käytetäänkö paikallista kasvillisuutta vai vierasperäisiä kasveja, ja erikoistuneet taimistot mahdollistavat paikallisen lajiston käytön.

Artikkeli herätti minut ajattelemaan vieraslajeja ja viljelykarkulaisia, ja niiden suhdetta ympäröivään luontoon. Haitalliset vieraslajithan tuhoavat levitessään elinympäristöjä alkuperäiskasveilta, mutta onko kaikki vieraslajit epätoivottuja? 

Artikkelissa on muutama eri määritelmä paikallisille/luonnollisille kasveille, ja yksi niistä kuuluu näin: paikalliseen kasvistoon kuuluvat lajit, jotka menestyvät luonnossa ilman ihmisen apua tai muita toimia (istutusta tms). Tämä määritelmähän pätee Suomessakin moniin viljelykarkulaisiin ja vieraslajeihin, eikö niitä voi silloin jo kutsua paikalliseksi kasvillisuudeksi? Eri kasvioissakin luontoon levinneitä vieraslajeja löytyy listattuna. 


Toki tästä täytyy irroittaa sellaiset ongelmakasvit, jotka valtaavat alaa liikaa, kuten jättiputki, jättipalsami, japanintatar, isotuomipihlaja ja kurtturuusu. Esimerkiksi jättipalsamiin törmää ihan tuossa meidän lähimetsässäkin, joka paikassa (kuvassa). Mutta vieraslajit.fi -sivuston mukaan esimerkiksi palsamipihta ja tarhaomenapuu kuuluvat tarkkailtaviin ja paikallisesti haitallisiin kasveihin. Tarhaomenapuuhun olen törmännyt vain yhdessä metsässä, ja sielläkin oli vain yksi puu. Ei kuulosta kovin tuhoavalta kasvilta? Mieluumminkin lisäruokaa eläimille?


En tietenkään ole käynyt joka metsässä tms. Suomessa, voihan noista jossain päin olla suurestikin haittaa. Mutta haluaisin haastaa myös ajattelemaan vierasperäisiä kasveja (ei niitä oikeasti elinoloja tuhoavia!) siltä kantilta,  että ne ovat vain osana luonnon evoluutiota ja monimuotoisuutta: luontohan on pysähtymätön, koko ajan joku asia muuttuu. Voisiko tällainen vieras kasvi ehkä tuoda jotain positiivista uutta ympäröivään luontoon? On niin vaikea ymmärtää luonnossa olevia vuorovaikutussuhteita, mutta entäs jos tällainen vieraslaji toisikin jotain hyvää esimerkiksi jollekin paikalliselle uhanalaiselle kasville tai eläimelle..? Ehkä tutkimisen arvoinen asia?

Tämä teksti ei todellakaan kannusta vieraslajien levittämiseen, yritän vain nähdä asiat monelta eri kantilta :)  Suomessa vieraslajien levittäminen luontoon on kielletty luonnonsujelulaissa, eli monen valitettavasti harrastama puutarhajätteen kippaaminen lähimetsään tai lähimpään ojaan ei ole sallittua. Lisäksi suositellaan, että puutarhassa jo olemassa olevat haitalliset vieraslajit korvattaisiin vähemmän haitallisiin. Tämähän on jo omankin pihan kannalta järkevää, kyllähän ne haitalliset kasvit sielläkin leviävät liikaa, ja sitten niitä joutuu pitämään koko ajan kurissa.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Omenapuun leikkaus ja uusi tapa


Alkaa taas pikkuhiljaa olla aika leikata omenapuita. Maaliskuu on siihen hyvää aikaa, kun ei ole enää (ainakaan toivottavasti!) kovia pakkasia, eikä puu ole vielä lähtenyt kasvuun. Olen tosin nyt jo useammasta paikasta lukenut suosituksia, että omenapuutkin kannattaisi leikattaisi vasta loppukesällä. 


Tähän syynä on esimerkiksi se, että kasvi ei lähde enää kesän lopulla kasvattamaan uutta kasvua, vaan valmistautuu pikku hiljaa jo talvilevolle. Näin saadaan siis hillittyä joidenkin pihojen omenapuiden ongelmana olevaa räjähdysmäistä uusien versojen kasvattamista. Esimerkiksi kovinkin pienellä pihalla oleva omenapuu saattaa keväisen leikkaamisen jälkeen tehdä pihalla liikkumisen mahdottomaksi runsaan kasvun vuoksi (on tullut nähtyä). Muita hyötyjä ovat mm. sienitautien vähäisyys ja puun luontaisen vastutuskyvyn vahvuus loppukesällä sekä haavojen nopea parantuminen. 

Meidän pihalla on kuitenkin kituva puu (kuva), joka kaipaisi hieman virkistystä. Olenkin siis päätynyt siihen, että ehkä kuitenkin leikkaan sen jo nyt, jotta siihen saisi vähän eloa. Tosin se on oikeasti niin kituva, että ei siitä voi leikata kuin muutaman oksan, jos seuraa ohjetta, että enintään 20-25 % puun latvuksen koosta saa leikata. Kumma kyllä tuo puu tuotti vaivalloisesta ulkonäöstään huolimatta syksyllä todella hyvän sadon, sain siitä monta omenasosepussia pakkaseen.

Vanhan puun leikkaamiseen on tullut uusia ohjeita, sillä ennen on aina ollut tiukkana sääntönä, että yhtään tappia ei puuhun saa jättää esimerkiksi sienitautien leviämisen ehkäisemiseksi. Nykyään on kuitenkin tapana, että vanhaa puuta leikattaessa ja uutta kasvua haluttaessa tehdään ns. linnunnokka-leikkaus, joka kiihottaa puun kasvattamaan uuden verson leikatun tilalle. Lisäksi tällä mallilla saadaan uusi verso kasvamaan jo valmiiksi oikeassa kulmassa, eikä tällöin välttämättä tarvita taivutuksia. Uuden verson kasvaminen tapista edistää myös leikkaushaavan parantumista.

Kuvassa periaate oksan leikkaamisesta linnunnokan malliseksi. 

1. Leikkauskohta: oksa leikataan puun runkoon nähden joko vaakasuoraan tai hieman viistoon, niin että oksaa ja oksan kaulusta jää leikkauskohdan alapuolelle, mutta ei juurikaan yläpuolelle.

2. Leikkauksen jälkeen kasvava uusi verso kasvaa jo valmiiksi hyvässä kulmassa.

3. Pois leikattu oksa

Tätä tekniikkaa aion kyllä ehdottomasti kokeilla tuohon meidän rähjä-puuhun. Leikkaaminen voi kyllä olla aika hankalaa tuolla tyylillä, sillä oksat kasvavat jo valmiiksi aika hyvin vaakasuoraan, ja silloin tuon vaakasuoran leikkauskulman saaminen voi olla kovan työn takana. Mutta ei se auta kuin yrittää. Pitää toki katsoa, ettei tule sitten leikattua niitä kaikkia kukkasilmuja pois, jotka viime syksynä antoivat omenia.. Pitäisi melkein jo omena-aikaan miettiä seuraavan vuoden leikkaustarve, jotta ei tosiaan tulisi leikattua niitä parhaiten tuottavia oksia. Tosin, en tiedä onko sekin vuodesta riippuvaista: yksi oksa tuottaa yhtenä vuonna hyvin, mutta seuraavana ei. Kai tätäkin joku on tutkinut.

Mutta, mikäli omenapuun tarkoitus pihalla on tuottaa mahdollisimman paljon satoa, kannattaa poistaa paksuja oksia, ja keskittyä kasvattamaan ohuita ja heikkoja oksia: ne kasvavat yleensä helpommin vaakasuoraan ja tuottavat täten enemmän satoa (verrattuna paksuihin, ylöspäin suuntautuneisiin oksiin). 

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Voiko taloyhtiöiden pihoja suunnitella luonnonmukaisesti = kustannustehokkaasti?

Pitääpä hieman pureutua erääseen suunnittelukysymykseen, johon törmäsin. Eilisessä (su 1.3.2015) Helsingin Sanomissa oli tehty juttu siitä, kuinka paljon pihan kunnostaminen voi maksaa. Jutun nimi oli "Pihan remontille voi tulla hintaa" ja se löytyy osiosta Koti. Täytyy sanoa, että kylläpä suu loksahti auki, kun artikkelia luin: siinä oli yhtenä esimerkkinä erään taloyhtiön pihan remontti, jolle tuli hintaa reippaasti yli 200 000! En ole lukenut koko juttua, joten en ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea tuohon hintaan kuului, mutta aikamoinen kustannusmäjäys. Asukasta kohden kustannukset olivat yli 2000 €, ei mikään pieni summa.

Olisi hauska nähdä nuo suunnitelmat, jotta voisi tehdä jonkinlaisen vertailulaskelman, kuinka paljon hintaa tulisi, jos piha tehtäisiin luonnonmukaisemmaksi. Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että mikäli taloyhtiöiden pihoja suunniteltaisiin luonnonmukaisemmin, saataisiin kustannukset kyllä hyvin kuriin. Tiedän, että se on mahdollista: esimerkkinä toimii entinen oma taloyhtiöni, jossa suurin osa pihaa oli jätetty mäntykangasmetsäksi. Käytännössä tällä pihalla ei ollut yhtään leikattavaa nurmea tai muuta kasvillisuusaluetta, joka olisi vaatinut massan vaihtoja tai hoitoa. Harmi kun ei satu olemaan yhtään kuvaa sieltä. 

Toki, isot parkkialueet, kulkuväylät yms. ovat välttämättömiä näillä alueilla ja ne maksavat paljon, mutta jos miettii kuinka paljon hintaa tulee pelkästään kasvillisuusalueita ajatallen, saadaan jo istutusalueita luonnonmukaistamalla säästöä aikaiseksi. Massojen vaihdosta ym. perustamiseen liittyvistä kustannuksista, esimerkiksi nurmikkoa tai muita paikalle sopimattomia kasveja varten, tulee iso lasku, sekä ne työtuntien ja lannoitteiden ym. määrät mitä menee sitten myöhemmin näiden ylläpitoon ja talvituhojen korjaukseen (usein pihoilla yksilajisia massaistutuksia). Voihan taloyhtiönkin pihalla tietysti olla vähän nurmikkoa, siellä missä sitä tarvitaan oleskeluun. Viereisessä kuvassa esimerkki, missä se ei ole ehkä niin välttämätöntä: tämän alueen hoito on herkkua nurmikonleikkaajalle, pujottelu tuolla kivien ja valaisinpylväiden ym. viidakossa.

Kustannuksia tulee tietysti, kun tehdään vanhasta pihasta luonnonmukainen: eniten säästöä saadaan silloin kun uudisrakennuksen piha jätetään mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Mutta vanhassakin pihassa voi miettiä esimerkiksi hulevesien järkevää käyttöä kasvillisuuden hyödyksi. Taloyhtiöidenkin pihoille voidaan tehdä sadepuutarhoja tai kosteikkoja. Mikäli maaperä on suotuisa (esim.hiekka ), ei välttämättä tarvita koko pihan kattavia kalliita viemäröinti- ja salaojajärjestelmiä, vaan pinnanmuotoilulla saadaan vedet ohjailtua haluttuun paikkaan. Kosteikko tai sadepuutarha toimii myös ympäristöä elävöittävänä elementtinä, joten myös asukkaat hyötyvät.

Huh, välillä tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan tässä piha-alueiden luonnonmukaisuuden tavoittelussani, varsinkin kun lukee tuollaisia artikkeleita. Se tuntuu niin helpolta ratkaisulta: tässä on piha, vaihdetaanpa sieltä kaikki maaperä pois (ilman että edes viitsitään tutustua paikallisiin olosuhteisiin tarkemmin), ja tuodaan uutta kasvualustaa tilalle, jotta saadaan istutettua tietyt kasvit sinne, joita voidaan sitten kalliilla hinnalla (joko ajallisesti, jos asukkaat tekevät sen itse, tai ostettuna palveluna) ylläpitää. Mieluummin, kun voitaisiin pitää se maaperä siellä, korkeintaan hieman parantaa sitä, ja valita ne kasvit sitten sen mukaan, jolloin kustannukset ja ajankäyttö vähenevät huomattavasti. Eihän sen tarvitse metsä olla, tai todellakaan tällainen rikkaruohokasa, kuin alla olevassa kuvassa, ihan yhtälailla piha voi olla viihtyisiä ja kauniita istutusalueita täynnä.