tiistai 24. helmikuuta 2015

Rinnetontin suunnittelusta

Rinnetontit ovat aina haastavia paikkoja, mutta mielestäni ne ovat kyllä myös todella mielenkiintoisia suunnitella. Ongelmia tällaisella tontilla ovat kuivuus ja maan valuminen pois, varsinkin sateen mukana. Lisäksi taloja ajatellen ongelmaksi nousee rinteen viettäminen kohti taloa: vedet pitäisi saada jotenkin ohjattua talosta poispäin. Ratkaisuina rinnetontille yleensä ovat erilaiset tukimuurit, kennot, puuristikot ja voimakasjuuriset kasvit, jotka sitovat maata paikoilleen, ja estävät myös veden etenemistä taloa kohti. Mikäli rinteen kaltevuus on 1:1,5 tai jyrkempi, pitäisi kasvillisuuden lisäksi käyttää jotain muuta tukea (kennot, ristikot), ja esimerkiksi hyvin jyrkissä rinteissä tukimuurit toimivat hyvänä ratkaisuna tähän. 


Luonnonmukaisessa pihassa pitäisi kuitenkin miettiä lähtökohtaisesti sitä, että maaston muotoja muutettaisiin mahdollisimman vähän: tarkoittaako se, että ei saisi rakentaa tukimuureja tai käyttää muita rakennettuja elementtejä apuna? Eihän luonnossakaan mitään tukimuureja ole. Minä lähtisin pohtimaan asiaa siltä kantilta, että suurin osa rinteen sitomisesta tapahtuu kasvillisuudella. Mutta miksei esimerkiksi oleskelupaikan lähelle voisi ajatella tukimuuriakin, esimerkiksi luonnonkivistä tehtyä. Lisäksi yksi hyvä maan tukemisen väline on isot kivet, jotka kuuluvat myös osaksi luonnonmukaista pihaa. Kauniisti sijoitellut kivet ovat aina upeannäköisiä, pihassa kuin pihassa. Yllä olevassa kuvassa on itseasiassa esimerkki luonnon tavasta hoitaa rinteen tukeminen: isot kivet. Kuva on otettu eräästä hämeenlinnalaismetsästä, jossa on aika korkea mäki.


Ja vaikka tämä nyt onkin maaston muokkaamista, niin minua kutkuttaa ajatus rinteeseen rakennetusta tasanteesta tai oleskelupaikasta: ihana, pieni, hengähdys- ja maisemanihailupaikka jyrkässä maastossa, kauniin kasvillisuuden ympäröimänä. Sinne täytyisi tietenkin rakentaa portaat, jotta tasanteelle pääsee.


Rinteisiin sopivaa kasvillisuutta kannattaa miettiä tarkemmin, sillä kasvien tulisi olla suhteellisen voimakasjuurisia. Nurmen istuttaminen rinteeseen on vihoviimeinen asia, sillä sen leikkaaminen on ihan kamalaa. En ymmärrä, miksi esimerkiksi monet kunnat istuttavat nurmikkoa jyrkkiinkin rinteisiin. Vieressä kuva Porvoosta, jossa yksi hyvä esimerkki tästä. Rinne hieman loivenee eteenpäin mentäessä, mutta tuossa kuvanottopaikalla on aika jyrkkä kohta. Itsekin olen ollut tällaisessa paikassa leikkaamassa nurmea, ja siinä saa kyllä hyvät jännityksen paikat, kun heiluu siimaleikkurin kanssa paikassa, jossa hädin tuskin pysyy pystyssä. Tuossa on vielä vesi alla, niin sinnehän on hyvä molskahtaa, kun kaatuu tai kompastuu.


Helsingissä ainakin on toimittu toisin, näppäsin viime kesänä kuvan Helsinki-Tampere-moottoritien ja Mannerheimin tien risteyskohdasta, jonka viereen on tehty kumpuja, joihin on istutettu jotain maanpeittopensasta, tavanomaisen nurmen sijaan. Olin oikein iloinen, kun tämän huomasin! Kuva on huonolaatuinen, sillä se on otettu liikkuvasta autosta, enkä ole varma mikä kasvi on kyseessä. Voisi olla esimerkiksi seppelvarpu rinteeseen sopivuutensa ansiosta.

Jos joku tietää paremmin, saa oikaista :)

Tässä lopuksi esimerkkejä sopivista rinnekasveista:

Perennoja: pikkutalvio, maahumala, vuorenkilvet

Köynnöksiä ja matalia pensaita: kelasköynnös, seppelvarpu, lamoherukka, sinivatukka

Pensaita: vuorimänty, happomarjat, koivuangervo, vuohenkuusamat, taikinamarja, nukkeruusu, keijunruusu, hernepensaat, pihlaja-angervo

Näistä pitää sitten tietenkin valita ne, jotka soveltuvat oman pihan maaperäoloihin ym. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti