maanantai 2. maaliskuuta 2015

Voiko taloyhtiöiden pihoja suunnitella luonnonmukaisesti = kustannustehokkaasti?

Pitääpä hieman pureutua erääseen suunnittelukysymykseen, johon törmäsin. Eilisessä (su 1.3.2015) Helsingin Sanomissa oli tehty juttu siitä, kuinka paljon pihan kunnostaminen voi maksaa. Jutun nimi oli "Pihan remontille voi tulla hintaa" ja se löytyy osiosta Koti. Täytyy sanoa, että kylläpä suu loksahti auki, kun artikkelia luin: siinä oli yhtenä esimerkkinä erään taloyhtiön pihan remontti, jolle tuli hintaa reippaasti yli 200 000! En ole lukenut koko juttua, joten en ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea tuohon hintaan kuului, mutta aikamoinen kustannusmäjäys. Asukasta kohden kustannukset olivat yli 2000 €, ei mikään pieni summa.

Olisi hauska nähdä nuo suunnitelmat, jotta voisi tehdä jonkinlaisen vertailulaskelman, kuinka paljon hintaa tulisi, jos piha tehtäisiin luonnonmukaisemmaksi. Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että mikäli taloyhtiöiden pihoja suunniteltaisiin luonnonmukaisemmin, saataisiin kustannukset kyllä hyvin kuriin. Tiedän, että se on mahdollista: esimerkkinä toimii entinen oma taloyhtiöni, jossa suurin osa pihaa oli jätetty mäntykangasmetsäksi. Käytännössä tällä pihalla ei ollut yhtään leikattavaa nurmea tai muuta kasvillisuusaluetta, joka olisi vaatinut massan vaihtoja tai hoitoa. Harmi kun ei satu olemaan yhtään kuvaa sieltä. 

Toki, isot parkkialueet, kulkuväylät yms. ovat välttämättömiä näillä alueilla ja ne maksavat paljon, mutta jos miettii kuinka paljon hintaa tulee pelkästään kasvillisuusalueita ajatallen, saadaan jo istutusalueita luonnonmukaistamalla säästöä aikaiseksi. Massojen vaihdosta ym. perustamiseen liittyvistä kustannuksista, esimerkiksi nurmikkoa tai muita paikalle sopimattomia kasveja varten, tulee iso lasku, sekä ne työtuntien ja lannoitteiden ym. määrät mitä menee sitten myöhemmin näiden ylläpitoon ja talvituhojen korjaukseen (usein pihoilla yksilajisia massaistutuksia). Voihan taloyhtiönkin pihalla tietysti olla vähän nurmikkoa, siellä missä sitä tarvitaan oleskeluun. Viereisessä kuvassa esimerkki, missä se ei ole ehkä niin välttämätöntä: tämän alueen hoito on herkkua nurmikonleikkaajalle, pujottelu tuolla kivien ja valaisinpylväiden ym. viidakossa.

Kustannuksia tulee tietysti, kun tehdään vanhasta pihasta luonnonmukainen: eniten säästöä saadaan silloin kun uudisrakennuksen piha jätetään mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Mutta vanhassakin pihassa voi miettiä esimerkiksi hulevesien järkevää käyttöä kasvillisuuden hyödyksi. Taloyhtiöidenkin pihoille voidaan tehdä sadepuutarhoja tai kosteikkoja. Mikäli maaperä on suotuisa (esim.hiekka ), ei välttämättä tarvita koko pihan kattavia kalliita viemäröinti- ja salaojajärjestelmiä, vaan pinnanmuotoilulla saadaan vedet ohjailtua haluttuun paikkaan. Kosteikko tai sadepuutarha toimii myös ympäristöä elävöittävänä elementtinä, joten myös asukkaat hyötyvät.

Huh, välillä tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan tässä piha-alueiden luonnonmukaisuuden tavoittelussani, varsinkin kun lukee tuollaisia artikkeleita. Se tuntuu niin helpolta ratkaisulta: tässä on piha, vaihdetaanpa sieltä kaikki maaperä pois (ilman että edes viitsitään tutustua paikallisiin olosuhteisiin tarkemmin), ja tuodaan uutta kasvualustaa tilalle, jotta saadaan istutettua tietyt kasvit sinne, joita voidaan sitten kalliilla hinnalla (joko ajallisesti, jos asukkaat tekevät sen itse, tai ostettuna palveluna) ylläpitää. Mieluummin, kun voitaisiin pitää se maaperä siellä, korkeintaan hieman parantaa sitä, ja valita ne kasvit sitten sen mukaan, jolloin kustannukset ja ajankäyttö vähenevät huomattavasti. Eihän sen tarvitse metsä olla, tai todellakaan tällainen rikkaruohokasa, kuin alla olevassa kuvassa, ihan yhtälailla piha voi olla viihtyisiä ja kauniita istutusalueita täynnä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti