keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Hiekkalaatikon suunnittelua

Varmaan melkein jokainen lapsi tykkää myllätä, ja tehdä kakkuja ja upeita hiekkalinnoja hiekkalaatikoissa, ja aikuisellekin se on välillä ihan terapeuttista istua siinä vieressä ja piirrellä kuvioita hiekkaan. Hiekkalaatikko voi olla rakennettu puusta tai vaikka isoista luonnonkivilohkareista. Itseäni miellyttää tuo kivistä rakennettu laatikko, se on jotenkin olemukseltaa pehmeä. Vaikka ei olekaan :) Alla olevat kuvat: ensimmäinen on erään helsinkiläisen taloyhtiön pihalta ja alempi Messukeskuksen kevätmessuilta.


Hiekkalaatikon suunnittelussa ja rakentamisessa pitää nykyään ottaa aika monta asiaa huomioon, oli kyse sitten kotipihalle tulevasta leikkipaikasta tai sitten kunnan yleisestä leikkipuistosta. Tässä muutama huomioon otettava asia:

Ensinnäkin hiekkalaatikon valmistusmateriaali. Vaikka markkinoilta löytyy paljon kestopuisia hiekkalaatikkomalleja, ja varmasti kyllästysaineet ovat kehittyneet entisestä, niin silti suositus on, että kestopuuta ei enää hiekkalaatikoissa käytettäisi. Aineet nimittäin kulkeutuvat lasten suuhun käsien kautta: varmasti joka lapsi koskee hiekkalaatikon reunukseen siellä istuessaan, ja aineita saattaa valua myös itse hiekkaan. Ja ainakin tuo meidän tyllerö edelleen tunkee ihan kaiken suuhunsa, myös sen hiekan.

Hiekkalaatikkoon ei saa myöskään asentaa suodatinkangasta, sillä hienojakoinen hiekka tukkii suodatinkankaan reiät, eikä vesi näin ollen pääse suodattumaan läpi. Parempi keino on asentaa hiekan pohjalle salaojakerros esimerkiksi salaojasorasta. Näin laatikosta ei tule allasta. Hiekkalaatikossa käytettävän hiekan hyvä raekokoko 0-4 mm, jolloin sitä on helppo työstää ja muokata. Hiekkaa löytyy useilla tuotenimillä: jossakin se on muuraushiekkaa, jossakin leikkihiekkaa. Hyvä syvyys hiekalle on noin 40 cm, ja sen pinnan tulisi olla noin 10 cm alempana kuin hiekkalaatikon reunuksen.


Hiekka olisi hyvä vaihtaa aina silloin tällöin, jossain vuosittain, jossain harvemmin. Riittää, että vaihtaa noin 20 cm pintahiekkaa.  Jostain luin hyvän vinkin, että kaikkea poistettua hiekkaa ei kannata heittää pois, vaan sitä kannattaa hyödyntää esimerkiksi nurmikon ilmauksessa tai istutusalueiden katteissa. Myös hiekan puhtaus on tärkeää, ja koska kissat tykkäävät käyttää hiekkalaatikkoa WC:nään, kannattaa laatikko peittää yöksi esimerkiksi pressulla.

Minusta on hauska suunnitella hiekkalaatikoita, jotka eivät ole ihan perinteisiä neliön mallisia. Ne istuvat jotenkin pihoille paremmin. Yritän myös miettiä jatkokäyttöä hiekkalaatikolle, ja yleensä se toimii istutuslaatikkona sitten myöhemmin. Tässä alla olevassa kuvassa hiekkalaatikko on tehty kaksitasoisen terassin yhteyteen, jolloin hiekkalaatikosta lentävä hiekka on helppo harjata takaisin. Ylempi terassin tasoista toimii penkkinä, jossa lapsi tai aikuinen voi istua. Hyviä materiaaleja ovat esimerkiksi lehtikuusi tai lämpökäsitelty puu, jolloin siihen voi myöhemmin istuttaa vaikka yrttejä.



sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kevään pihakuulumisia

Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa ulos katselemaan pihan heräämistä kevääseen. Ollaan tässä nimittäin vietetty muutama viikko sisätiloissa lapsen sairastellessa. Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin, ja olikin  hauska huomata, kuinka ihan yhtäkkiä puut ovat alkanett vihertämään ja maastakin kasvaa jo vihreää.

Hauskaa oli huomata, että pihalta on alkanut puskea krookusta vähän joka puolelta, vaikka en olekaan niitä sinne istuttanut. Varmaan tuo viime kesäinen mylläys on nostanut edellisten asukkaiden istuttamia sipuleita jonkinlaisesta lepotilasta takaisin elävien kirjoihin, ja nyt ne sitten ovat alkaneet kasvaa. Mutta se on vain mukavaa!


Olin myös kokonaan unohtanut istuttamani tulppaanit, mutta sieltä nekin pilkistivät esiin. Kukintaa kyllä vielä odottelen. Paikka on ehkä hieman liian varjoinen näille, ja sen takia kukinnan alkamisessa kestää. Mutta on tuo vihreäkin jo piristävää kaiken harmauden keskellä.


En ole oikein koskaan tykännyt mistään kukkivista kasveista, olen aina pitänyt esimerkiksi perennojen lehtiä koristearvoltaan tärkeämpänä kuin kukkia. Paitsi nyt on jotain outoa tapahtunut. Olen aivan täysin hurahtanut kaikkiin perinne- eli maatiaisperennoihin, ja olen jopa edennyt siihen asti, että tilasin Maatiainen ry:ltä siemeniä. Päätin aloittaa varovasti ostamalla kaksi erilaista siemenseosta, joista toinen on alla kuvassa oleva "Perhostarha"-seos. Toinen seos on nimeltään "Hämyisä vanha puutarha", mutta kerron siitä myöhemmin alkukesällä, kun on siementen kylvön aika.

Nyt kuitenkin pääsin kylvämään perhostarhan, vaikka mietinkin olenko oikeastaan jo liian myöhässä, sillä ohjeissa lukee kylvöajankohdaksi aikaisin keväällä tai syksyllä. No, sen näkee sitten kesällä, lähtevätkö kasvuun. Eiköhän kuitenkin, kun nyt yötkin ovat vielä kylmähköjä. Kylvin siemenet pihan aurinkoisimpaan paikkaan, ja nyt tekisi koko ajan mieli olla tuijottamassa, koska lähtevät itämään :) 


Yksi iloisin yllätys oli tämä alla olevassa kuvassa näkyvä liero, jonka löysin viime vuonna muokkaamiltani nurmialueilta. Tämä on siis paikasta, johon kylvin erilaisia niittykasveja kaivetun nurmikon tilalle, ja kylvön jälkeen haravoin pihan lehdet siihen päälle. Nyt kun hieman kaivelin paikkaa ja yritin löytää jotain vihreää (ei löytynyt :( ), löytyi tämä mönkijä sieltä lehtien joukosta. Se tarkoittaa siis sitä, että lehtiä on alettu hajottaa, ja kohta maa saa hyvin ravinteita! Lieron nähtyäni oli vähän samanlainen olo, kuin lapsena jouluna joululahjojen jaon aikaan :D 

En kyllä tiedä mitä tuo nyt tekee niille siemenille, toivottavasti lähtevät kuitenkin kasvuun. Olen ollut muutenkin koko ajan kahden vaiheilla, pitäisikö lehtiä haravoida tuosta pois, jotta siemenet saisivat enemmän valoa. Toisaalta lehtiä ei ole paksua kerrosta muutenkaan noilla paikoilla, ja jätin niihin muutamia aukkoja, jotta näen miten eri olosuhteet vaikuttavat. Yritän myös miettiä siltä kantilta, niin kuin yleensäkin, että eihän luonnossakaan kukaan haravoi lehtiä pois, ja kyllä sieltä maasta silti uusia kasveja pukkaa. Eipä tässä kai auta kuin odotella...