Ruohomerten valloitus

Keväällä yritystä perustaessani päätin, että jos teen pihan hoito- hommia, teen senkin sitten mahdollisimman ympäristöystävällisellä tavalla. Ja tämä tarkoittaa erityisesti esimerkiksi ruohonleikkuuta, johon aika yleisesti varsinkin ammattikäytössä käytetään moottorikäyttöisiä leikkureita.

Niinpä marssin kauppaan tavoitteenani ostaa ruohonleikkuri, johon tarvitaan polttoaineeksi vain lihasvoimaa. Hieman jännitti mennä sinne, sillä ajattelin myyjien pitävän minua ihan hulluna, kun kysyn ammattikäyttöön kelaleikkuria. Melkein olin jo kysymättäkin, niin paljon epäilin itseäni. Siksipä yllätys olikin suuri, kun myyjä, hieman vanhempi mieshenkilö, tukikin päätöstäni: sanoi sen olevan vain asennekysymys. Tyytyväisyyttä hihkuen sitten lähdin kaupasta kelaleikkuri kainalossa kohti valtavia ruohomeriä, jotka kaipaavat lyhentämistä.

Täytyypä todeta, että en ole kyllä katunut päätöstäni. On suorastaan nautinto leikata nurmea, kun ei tarvitse pitää kuulosuojaimia ja ainoa haju, mitä täytyy haistella on leikatun ruohon lisäksi raitis ulkoilma. Ja jos kuvitelma on, että moottorikäyttöinen leikkuri olisi tehokkaampi tai nopeampi tai käyttäjäystävällisempi, niin itse kyllä koen aivan päinvastoin. Kelaleikkuri on niin kevyt, niin painoltaan kuin työnnöltäänkin, että esimerkiksi lihakseni ovat olleet paljon vähemmän jumissa, kuin mitä sellaista työnnettävää Klippoa käyttäessä. Lisäksi keveytensä ansiosta sitä on helppo käsitellä ja liikutella eri suuntiin. Leikkuujäljestä totean vain sen, että on se aika eri luokkaa, kun leikkuri oikeasti leikkaa sen nurmen, eikä vain murskaa sitä.

Suosittelen siis lämpimästi. Ainoa mistä kannattaa pitää huolta, on että nurmi ei pääse kasvamaan ihan villin korkeaksi, silloin joutuu ehkä muutaman otteeseen leikkaamaan, että saa sen lyhyeksi. Mutta sekin on sitten vain hyvää hyötyliikuntaa :)