Olin alkuviikosta istuttamassa tuija-aitaa eräälle pihalle, ja minulta on nyt useaan otteeseen lyhyen ajan sisällä kysytty tuijista ja varsinkin niiden kasvualustasta. Siksipä päätin kirjoittaa aiheesta pienen tekstin.
Tuijathan ovat varsin monikäyttöisiä kasveja, sillä ne peittävät hyvin ja ovat suhteellisen nopeakasvuisia. Lisäksi tuijat kestävät hyvin leikkausta, joten niistä saa mainion tiiviin, leikatun aidan. Myöskään tuholaiset eivät niitä vaivaa ja ne kestävät hyvin ilmansaasteita.
Suurin osa Suomessa kasvavista tuija-lajikkeista lienee kanadantuijasta jalostettuja lajikkeita, esim. erilaiset pilari-, kartio- ja pallotuijat. Kanadantuija on nimensä mukaisesti Pohjois-Amerikasta kotoisin, jossa se kasvaa luonnostaan puolivarjoisilla tai varjoisilla kasvupaikoilla, jotka ovat kosteita (esim. suot, järven rannat). Tuijat viihtyvät kosteuden lisäksi parhaiten ravinteikkaassa, savipitoisessa hiekkamaassa.
Poikkeuksena muihin havukasveihin ne viihtyvät niin kalkitussa kuin happamassakin maassa. Tuijan luonnollinen kasvupaikka onkin esimerkiksi kalkkikivialueilla. Ja tämä on se väärinkäsitys, johon olen usein törmännyt. Eli jos aikoo istuttaa tuijan pihalleen, sille kelpaa aivan tavallinen puutarhamulta tai oman pihan kasvualusta, eikä täten kalliita, happamia, erikoismultia tarvita.
Itse pidän tuijia oikein hyvinä puina/pensaina, sillä ne ovat niin vehreitä ja kestäviä, mutta niissä on myös yksi ongelma. Suurin osa suomalaisista tuijista ei ole Suomesta, ja tämän vuoksi ne kärsivät usein pakkasista ja kevätahavasta. Vaikka taimi olisikin Suomessa kasvatettu, on siemen usein kuitenkin muuta alkuperää, ja ongelmat ovatkin sitten ihan samat, kuin jos taimikin tulisi jostain muualta.
Nopeasti googlettelin kotimaista alkuperää olevia tuijia, ja ainoastaan täältä löysin maininnan kotimaisesta alkuperästä: Puutarha Auringontähti Tästäkään en tosin siemenen alkuperästä tiedä. Mutta harmittavan vähän niitä näköjään löytyy. Tässä jollekin taimistolle ideaa?
